Jos matkustaa Lapista, Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta, Etelä-Savosta, Pohjois-Savosta tai isoista osista Keski-Suomea tai Pohjois-Karjalaa pääkaupunkiseudulle, tai päinvastoin, ja tekee matkansa kumipyörin, kohtaa lähes poikkeuksetta Heinolan. Viimeiset 30 vuotta Heinola tosin lienee ollut suurelle yleisölle tuttu lähinnä Tähtiniemen sillasta ja sen pohjoispuolella sijaitsevasta Tähtihovi-huoltoasemasta. Silta (joka ylittää Ruotsalainen-järven) ja huoltoasemarakennus (joka ylittää järven ylittäneen moottoritien) muodostanevat nykyisen Heinolan tunnetuimman maamerkin, vaikka tuskin kaikki sitä edes Heinolaan yhdistävät.
Tämä ei tietenkään ole koko totuus. Vanhemman polven moottoriliikenteelläkulkijat muistavat Heinolan myös viitostiellä kulkemista hidastavana taajamana liikennevaloineen ja katumaisiksi muuttuvine väylineen. Eikä vuonna 1993 valmistunut Heinolan keskustan ohittava moottoritie ratkaissut Heinolan ja ruuhkan kohtalonyhteyttä täysin: kaupungin pohjoispuolella Lusissa liikenne on tavannut ruuhkautua kesän meno- ja paluuliikenteissä, nykyään korkeintaan juhannuksina.
Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä puhkaista moottoriliikenteen luoma pintakalvo ja tutkia Heinolaa syvemmältä.
***
Saavuimme Heinolaan huhtikuun viimeisenä viikonloppuna, perjantai-iltana 28. huhtikuuta. Elettiin perinteistä Suomen kevättä: vähän harmaata, lähes puolipilvistä, silti kohtalaisen kuulasta, mikä ehkä eniten johtui siitä, että ei ollut lämmintä. Majoituimme 90-luvulla rakennetussa viisikerroksisessa kerrostalossa, jonka edusti erikoisemmanlaatuista arkkitehtuuria. Rakennuksen keskellä oli kattoikkunaan huipentuva atrium, ja asuntojen ovet sijaitsivat atriumia reunustavien parvikäytävien varrelta.
Oli osuvaa, että Heinolan-retkemme tukikohta oli juuri Jyrängössä, sillä täältä on oikeastaan saanut alkunsa koko Heinola. Jyrängön kylä on perustettu jo 1400-luvulla Turun linnan määräyksellä. Vuonna 1839 perustetun kaupungin nimeksi ei kuitenkaan tullut Jyränkö ilmeisesti siitä syystä, että Pietarin hovissa käytettiin ranskaa, mihin skandinaaviset kirjaimet sopivat huonosti. Kaupunki rakentui lopulta Jyrängönvirran pohjoisrannalle, Jyrängön vastapuolelle. Yhä edelleen Heinolan kirkonkylä sijaitsee viitisen kilometriä Jyrängönvirran rannalta pohjoiseen – sinne kaupunkiakin alkujaan hahmoteltiin.
Jyränkö tuntuu ensisijaisesti pikkukaupungin lähiöltä, mutta sellaiseksi sen kadunnimet ovat sittenkin suurellisia. Kaupunginosan ruokakauppa, Sale, sijaitsee Keskuskadun varressa lähellä Yhdyskadun risteystä. Ylipäätään kaikki kadut ovat nimiltään katuja, eivät teitä kuten tämänkaltaisissa lähiöissä varsin yleisesti. Asukasluvultaan Jyränkö on Heinolan suurin kaupunginosa.
Heinolan keskusta on kuitenkin selvästi nimenomaan maakuntakeskuksen keskusta; siinä on kokoaan isomman kaupungin tuntu. Tästä lienee kiittäminen jo mainittua Heinolan pitkää historiaa. Keskustaan etelän suunnasta päästäkseen pitää ylittää Jyrängönvirta, ja se käy Jyrängönsiltoja pitkin. Tämä siltayhteys on inspiroinut myös Heinolan vaakunaa. Maantiesillan vieressä kulkeva korkea rautatiesilta on kenties Heinolan tunnetuimpia maisemia – asian voi todeta kirjoittamalla Googlen kuvahaun kenttään hakutermin heinola. (Toki siten löytää paljon kuvia myös Tähtiniemen moottoritiesillasta.)
***
Heinolan keskustassa vallitsee aikakauden kaupungeille tyypilliseen tapaan ruutukaava ja siten sangen selkeä korttelirakenne. Kaupungin läpi kulkevan Siltakadun liikenne lienee rauhoittunut runsaasti sitten moottoritien saapumisen, mutta kyllä kadun yhä jonkintyyppiseksi pääsuoneksi tunnistaa. Keskustan ydin toreineen sijaitsee Siltakadun länsipuolella. Keskustassa on matalaa liiketalorakentamista 60- ja 70-lukujen tyyliin, ja tyypilliseen tapaan historiallisia puutaloja on purettu. Osa on sentään säilynyt. Yhdessä niistä sijaitsee myös Heinolan kaupunginmuseo.
Heinolaan tiettyä suuremman maakuntakeskuksen tuntua tuo myös pitkulainen Maaherranpuisto, jota reunustavat Maaherrankatu ja Kymenkartanonkatu. Eteläpäässään puisto yhdistyy Heinolan Rantapuistoon, jonka suurin nähtävyys on Suomen suurin puu, tsaarinpoppeli.
Heinola on sikäli eläväinen, että keskustassa sijaitsee lelukauppa, laadukkaaksi kehuttu ja nyt myös todettu Heinolan Talous-Muovi ja Lelu. Tällaisia lelukaupat olivat ennen, osin näemmä yhä. Kaikkea tällaista eivät prismat ja citymarketit ole sentään tuhonneet, vaikka Heinolassa jos jossain niin voisi kuvitella käyneen.
Siltakadun itäpuolella nousevalla harjulla sijaitsevat itämaisvaikutteista jugendia edustava puinen Harjupaviljonki-ravintola, joka tosin ei vierailumme aikaan ollut avoinna, ja vesitorni, jonka huipulla oleva kahvila oli vielä niin ikään talvitauolla. Suomi on kesäturismin luvattu maa, vaikka kyllähän näissä paikoissa huhtikuun viimeisenä lauantainakin kävisi. Silloin kevät on jo pitkällä ja lumetkin tyypillisesti kaikonneet.
Yksi Heinolan nähtävyyksistä on Heinolan lintuhoitola, vanhalta nimeltään lintutarha. Nimi muuttui vuonna 2020. (Moottoritiellä on ohikulkijakin saattanut havaita kyltit, joissa Heinolan lintutarha ja Harjupaviljonki mainitaan. Nyt on nekin nähty.) Lintuhoitola on ollut toiminnassa Heinolassa jo 60 vuotta, jolloin lintuharrastaja, Terijoen-evakko Anthony Bosley lahjoitti yhdessä vaimonsa Mirjan kanssa Heinolan kaupungille lintukokoelmansa. Lintuhoitolassa hoidetaan edelleen luonnossa ja esimerkiksi liikenteessä loukkaantuneita lintuja. Heinolan-vierailumme jälkeen lintuhoitola on kärsinyt tietenkin myös lintuinfluenssasta ja sen tuomista rajoituksista, ja koko paikka on ollut jopa yleisöltä suljettuna vielä kesän turistisimpina aikoinakin. Me pääsimme nauttimaan kokonaisvaltaisesta tunnelmasta.
***
Heinola on kaupunkina jo sellaista kokoluokkaa, että sillä on tietty maine. Minäkin olin kuullut sanaparin tyly kaupunki Heinolan yhteydessä, mutta nyt vasta selvitin, mistä on kyse. Tylyn kaupungin käsitteen teki tutuksi Lapinlahden Lintujen sketsi, jossa Mikko Kivinen julistaa Heinolan olevan valkoisen orjakaupan keskus, jonka kaduille ei kannata pysähtyä.
Heinolalla on myös vireän rokkikaupungin maine, minkä kuuluisin ilmentymä on tietenkin Apulanta. Tämän yhtyeen ja osakeyhtiön historia on mitä suurimmassa määrin myös Heinolan historiaa, ja Heinola 10 -cd-levy on myös kaupunginmuseossa erään vitriinin sisällä. Juice Leskinenkin on tehnyt Heinolaa tunnetuksi kappaleellaan Heinolassa jyrää. Se toimi ainakin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä silloisen jääkiekon alasarjajoukkueen Heinolan Kiekon maalilauluna Mestiksessä ja Suomi-sarjassa.
***
Heinolaan kuuluu itse kaupungin lisäksi myös runsaasti maaseutua. Näin vanhoissa kaupungeissa ison maaseudun taustalla on tyypillisesti kuntaliitos, niin nytkin. Heinolan maalaiskunta liitettiin Heinolaan vuoden 1997 alussa, ja samalla Heinola paisui lähes 840 neliökilometrin kokoiseksi. Tämän maaseutulaajentuman alueella tunnetuin kohde lienee Vierumäellä sijaitseva Suomen urheiluopisto. Lapselle oli luvattu retki uimahalliin, ja koska Heinolan uimahalli oli suljettu, suuntasimme lopulta tähän epäilyttävän tahkopihkalalaiseen suomalaisen huippu-urheilun tyyssijaan.
Vanhan Heinolan maalaiskunnan alueella sijaitsee myös vuonna 2008 avautunut ABC-liikennemyymälä, jonka ympärillä on epäilemättä nyky-Heinolan tärkeimpiä kaupallisia keskittymiä. ABC:n lisäksi siellä sijaitsee Tokmanni ja Heinolan Heila -lähiruokatori, jonka lounas tuli ”tyypattua” eli siis testattua. Ihan hyvää oli, jos nyt vielä vain muistaisi, mikä oli.
***
Heinola on niitä Suomen kuntia, joka olisi vierailun arvoinen ilman erillistä projektiakin. Meidän vierailumme Heinolaan päättyi vappuaattona, jolloin matkasimme takaisin Helsinkiin. Se oli tietysti sikäli osuvaa, että vappu on juhlapäivistä se, joka on minulle ollut aina korostetun helsinkiläinen. Manta lakitetaan ja Ullanlinnanmäelle mennään aikaisin seuraavana päivänä (mitä en ole ikinä aamu-unien ystävänä kyennyt kunnolla ymmärtämään). Tuli kuitenkin todistettua se, minkä jo itse asiassa tiesinkin, että kyllä Heinolassakin vappua vietetään – onhan kyse kansallisesta juhlapäivästä. Heinolan torilta ostettiin simaa (Jägermeister-pullossa).
Kaikki nämä kadut 