Tuntuu aina vähän julmalta lähteä kutsumaan mitään paikkakuntaa sieluttomaksi. Asia ehkä kannattaakin muotoilla jotenkin niin, että toisissa kunnissa on enemmän nähtävää kuin toisissa. Silti jokainen Suomen kunta on epäilemättä ainakin jollekulle merkityksellinen, jos nyt vaikka sattuu siellä asumaan tai olemaan sieltä kotoisin.
Näin pääsemmekin Auraan, jossa – pakko myöntää – ei ole niin kutsutusta turistinäkökulmasta kovinkaan paljon nähtävää tai mitään kovinkaan näyttävää. Niin vain silti tässäkin vajaan 4000 asukkaan varsinaissuomalaispitäjässä on nyt vierailtu, ja se oli ihan ok.
Aurasta syntyvä yleisvaikutelma ei missään nimessä ole erityisen takapajuinen. Hieman tylsä se kyllä on – keskustaajaman laitamien taisaisten peltojen reunoilla nousee toisenlaista peltoa, keskenään identtisten pakettitalojen muodostamaa. Kun tämän yhdistää kunnan suurilta osin tasaisiin pinnanmuotoihin ja vedettömyyteen (Aurajokea lukuun ottamatta), kokonaisuutta ei voi kehua pelkästään jännittäväksi. Oli se silti näkemisen arvoinen, kuten melkein mikä tahansa paikka on. Tätäkin on Suomi.
Auran Säästökallion alueella on pienteollisuuden lisäksi myös asutusta, ja se koostuu isoilta osin keskenään varsin samannäköisistä yksikerroksisista puutaloista. Kuvassa Hannuntie.
***
Aura on tosiaankin varsin pieni paikka, yllättävää kyllä myös pinta-alaltaan. Vajaat neljätuhatta asukasta asuu kunnassa, joka on pinta-alaltaan Suomen kunnista pienin – siis niistä, jotka eivät nimitä itseään kaupungeiksi. Historialliselta kalskahtavasta nimestään huolimatta Aura ei kuntana ole erityisen historiallinen. Se on perustettu vuonna 1917, kun Lietoon kuulunut Prunkkalan kappeliseurakunta ja neljä kylää Pöytyästä oli määrätty muodostamaan uusi seurakunta. Kunnalle annettiin nimeksi Aura sen läpi virtaavan Aurajoen mukaan. Sama nimi oli jo 1800-luvun puolella annettu kunnassa sijainneelle rautatieasemalle.
Tuo asema jätti jälkensä Auran kuntaan ainakin niin, että keskustaajaman nimi on Auran asemanseutu. Nimi johtaa nykyään harhaan, sillä asemaa ei enää ole. Se lakkautettiin vuonna 1991. Turun ja Toijalan välinen rata toki kulkee taajaman läpi edelleen ja jakaa sitä – tai muodostaa estevaikutuksen, kuten kaavoittajapiireissä kaiketi tykätään asia muotoilla. Jos auto ei ole vaihtoehto, Auraan pääsee bussilla ainakin Turusta ja Tampereelta.
Tavarajuna ”puksutti” Auran keskustaajaman, asemanseudun, läpi juhannusta edeltävänä torstai-iltana. Rautatien puolelta toiselle pääsee Auran asemanseudulla virallisesti vain kuvassa näkyvästä kohdasta, Yhdystietä pitkin.
Majapaikkanamme toimi, samaan tapaan kuin aiemmin Pohjois-Pohjanmaan Alavieskassa, huoltoaseman (nimeltään Auran Keidas) yhteyteen perustettu motelli. Se ajoi asiansa: huone oli asianmukainen, aamupala oli pakattu valmiiksi huoneen jääkaappiin (huoltoasema oli juhannusaattona suljettu) ja keskustaajaman vaatimattomaan ytimeen oli kävelymatka.
Auran Keitaasta saa polttoaineen lisäksi lounasta, grilliruokaa ja kahvia. Ja majoituspalveluita Amerikan tyyliin. Motelli oli totta puhuen yllättävän iso – huoneita oli toistakymmentä. Saunaankin olisi illalla päässyt, jos vain olisi ennättänyt.
***
Auran paras ja ilmeisesti ainoa baari on Hullu Poni, ja se toimii myös ravintolana. Pitsa oli erinomaista ja toi mieleen suurempien kaupunkien artesaanihenkiset paikat, vaikka Hullun Ponin miljöö ei moista aivan antanutkaan olettaa. Takapihan puolella sijaitsevalle terassille paistoi aurinko. Paitsi hyvää pitsaa Aurassa on kokoisekseen alle 4000 asukkaan paikkakunnaksi myös liuta muita odottamattomia palveluita: aina avoinna oleva S-market, Tokmanni ja K-market, jonka yhteydessä Alko. Riittävä etäisyys ja samalla riittävä läheisyys Turkuun (30 kilometriä) sekä tiheähkö maaseutu ilmeisesti elättävät.
Olemassa olevien palveluiden lisäksi Aurassa on myös hylättyjä rakennuksia. Niistä tunnetuin lienee vanha nahkatehdas, joka on yhä pystyssä mutta autioitunut, vandalisoitu ja naakkojen valtaama.
Kunnan suurimmaksi nähtävyydeksi voinee laskea Kurjenrahkan kansallispuistossa sijaitsevan Kuhankuonon – joka tosin ei ole pelkästään auralainen vaan myös pöytyäläinen, mynämäkeläinen, turkulainen, nousiaislainen, ruskolainen ja maskulainen nähtävyys. Kyse on seitsemän kunnan rajojen kohtauspisteestä. Aiemmin kuntia kohtasi tällä Nousiaisten ja Mynämäen rotarien vuonna 1965 pystyttämällä rajakivellä (Lions ja rotarit, ketkäpä muut moisia paasia tässä maassa pystyttäisivätkään) tietysti vielä enemmän, mutta esimerkiksi Yläne ja Paattinen ovat kadonneet Suomen kuntakartalta.
Auran ja kuuden muun kunnan rajalla sijaitseva Kuhankuonon rajakivi on päässyt hieman kulahtamaan. Lisäksi paaden sisältämä staattinen informaatio on ehtinyt kuntaliitosten tuoksinassa vanhentua. Kuvassa rajakiven Aura-slaissi.
Nähtävyydeksi voinee laskea – kuten melkein missä tahansa kunnassa – myös paikallisen kirkon. Se on valmistunut vuonna 1804, sen on rakennettu maitohappoisella sukunimellä paiskatun Mikael Piimäsen johdolla ja se sijaitsee noin viiden kilometrin päässä keskustaajamasta. Aura siis kuuluu tässä mielessä samaan sarjaan esimerkiksi Asikkalan ja joidenkin muiden kuntien kanssa: kirkonkylä on taajama-asutuksesta reilusti erillään eikä muodosta edes omaa taajamaansa. Niin Aurassa kuin Asikkalassakin on siis mahdollista viettää päiväkausia näkemättä kirkkoa vahingossakaan.
Auran häkellyttävintä nähtävyyttä emme kuitenkaan osanneet ennakoida lainkaan. Palatessamme Kuhankuonolta jo kohti Helsinkiä havahduin yhtäkkiä kummallisen tuttuun näkyyn maantienvarren teollisuusalueella. Niin se vain oli, että kaikista maailman kunnista juuri Aurassa sijaitsivat koko komeudessaan Pasilan vuosina 2017-2019 palvelleen väliaikaisen aseman rakenteet.
Pasilan väliaikainen asema on sattunut olemaan merkittävä ja merkittävän ankea osa arkeani niinä vuosina, joina se palveli. En ikävöi asemaa vähääkään. Ehkä heinää puskevan teollisuusalueen parkkipaikka varsinaissuomalaisessa kehyskunnassa oli niille metalliputkille täsmälleen oikea sijoituspaikka. Jos Aura olisi minulle yhtään tutumpi paikka, jotain, jonka vastoin tahtoani kohtaisin päivittäin (kuten Pasilan asema on ollut), saattaisin suhtautua siihen ihan kuten suhtauduin Pasilan väliaikaiseen asemaan sen olemassaolon aikoina: palvelee tarkoitustaan, mutta ei aiheuta intohimoja.
Mutta ainakin Auran asemanseudulla on nyt kaksi liikennekäytöstä poistettua asemaa. Saavutus sekin.
A little bit of Pasila in the sun.
Kaikki nämä kadut 