Kaikki nämä kadut menevät hukkaan

On olemassa kysymys, jota minulta koskaan ei ole kysytty, mutta jota toisinaan olisin toivonut kysyttävän: mistä tämän blogin nimi tulee? Tai jos nyt ei kysymystä, niin edes sellainen ”tietäjät tietää” -tyyppinen nyökkäys ja Kummelista tuttu ”erittäin hyvin sanottu” -tyylinen sormenosoitus: minäpä tiedän, mistä tämän blogin nimi tulee.

Kaikkihan me – myös blogien nimet – olemme nimittäin jostain kotoisin.

Tämän blogin nimi on viittaus CMX:n (silloin torniolaisen hc-punkyhtyeen) debyyttilevyn, Kolmikärjen, kolmosraitaan Kaikki nämä kädet. Sillä ei ole mitään tekemistä katujen kävelemisen kanssa sinänsä, mutta kahta vokaalia vaihtamalla pääsin tuntemaan hetken verran eräänlaista omahyväistä onnistumisen tunnetta vailla suurempaa syytä.

On vaikea löytää linkkiä CMX:n kappaleen Kaikki nämä kädet ja kaikkien näiden katujen välille, mutta yritän silti. On nimittäin niin, että minun päässäni hyvin useat laulut tuovat silmänräpäyksessä mieleen paikan. Yleensä tämä paikka jollain tavoin liittyy liikenneinfrastruktuuriin: se on tie, metroasemien väli, katu, liittymä tai muuta vastaavaa sellaista, jossa olen kappaleen kuullut. Esimerkkejä olisi lukuisia.

Kuuntelin CMX:n debyyttilevyä joskus vuoden 2001 lopulla. Olin silloin lukion toisella luokalla ja omistin kannettavan cd-soittimen, josta kuuntelin musiikkia pyöräillessäni (kävellessä cd:t aina pomppivat). Tätä levyä olen kuunnellut ilmeisesti ainakin kulkiessani (muistikuvani mukaan kävellen) kotoani Järvenpään keskustaan (tai päinvastoin), sillä mieleen tuleva paikka on tämä:

Tämä on kovin mitätön kohta maailmassa. Se sijaitsee Järvenpään Isonkydön kaupunginosassa asuinalueella, jota kutsutaan Mankalaksi. Kulkuväylä, jota silloin kuljin, on nimeltään Kytöpolku, sellainen täysin normaali pientaloalueen läpi kulkeva kevyenliikenteenväylä. Tässä kohdassa se risteää Ahvenanmaantien kanssa. Ahvenanmaantie on yhtä lailla mitätön asuinkatu.

Alueen nimistö on pääsääntöisesti temaattista. Kytöpolun nimi on tietysti peräisin Isokydöstä, joka taas viittaa muistikuvani mukaan jonkintyyppiseen alueella sijainneeseen mittavaan niittyyn. Muilta osin nimet tulevat Suomen maantieteestä: Ahvenanmaa, Satakunta, Häme, Uusimaa, Kymenmaa ja Satakunta ovat saaneet tältä suunnalta omat katunsa, ja lisäksi mukana on liuta Suomen kuntia. CMX:n kotikaupunkia Torniota ei kuitenkaan ole mukana – Järvenpäässä lähimmäksi pääsee naapurikaupunginosa Pietilässä sijaitseva Aavasaksantie (Aavasaksa sijaitsee Ylitorniolla, jossa muuten paikallinen kunnanvaltuusto sai syksyllä 2017 käsiteltäväkseen valtuustoaloitteen kunnan nimen muuttamisesta Aavasaksaksi. Jos näin olisi päässyt käymään, olisin ehkä jo käynyt siellä).

***

Kuten tästäkin ilmenee, kunnilla ja kaduilla on yhtymäkohtia. Kun kuljin Kytöpolulla CMX:ää kuunnellen, en tietysti tiennyt tästä kaikesta paljonkaan. En tiennyt, että muuttaisin lopulta Helsinkiin ja että Helsinki olisi se kaupunki, jonka katuja alan kulkea. En tietysti tiennyt sitäkään, että ylipäätään alkaisin harjoittaa mitään harrastusta, johon liittyy yhden paikkakunnan katujen tai yhden valtion kuntien järjestäminen aakkosittain.

Kadut ovat edenneet pisteeseen, jossa edellinen läpikävely tapahtui Hopeasalmenpolulla. Se on pelkkä silta Kulosaaresta Kulosaaren Casinolle. Sillalta on nätti näkymä kaikkiin suuntiin – Kulosaareen, meren yli Kalasatamaan, meren yli Laajasaloon ja tietysti sille kasinolle myös. Seuraavaksi pitäisi käydä Kulosaaressa uudestaan, sillä myös Hopeasalmenranta ja Hopeasalmentie odottavat. Kulosaari on erikoinen paikka – siitä lienee syytä vielä myöhemmin kertoa lisää. Nyt en jaksa.

kulosaari hopeasalmenranta.jpg

Tosiaan, ensilumikin ehti jossain välissä sekä sataa että sulaa. Edessä Hopeasalmenpolku, taustalla Kulosaaren Casino.

Mitä kuntiin tulee, niin parin viikon päästä kutsuu Alajärvi.

Ja mitä tuohon otsikkoon tulee, niin kaikki nämä kadut eivät mene hukkaan, paitsi tietysti kosmisessa mielessä. Onko tosin olemassakaan muuta mieltä?

 

Talvi päättyi katujen välissä

Birkankujan ja Bomansonintien välillä on eroja. Toinen on uusi, toinen on vanha. Toinen on lyhyt, toinen ei ihan. Toisen kävelin kuukausi sitten, toisen toissa päivänä. Niiden väliin on mahtunut vaikka mitä: monta kaupunkia, toinen manner ja talven vaihtuminen kevääksi. Katujen nimet ovat aakkosissa peräkkäisiä, vaikka niiden toisten kirjainten väliin mahtuvat niin j, k, l, m kuin n:kin.

Birkankuja sijaitsee Viikinmäessä ja on käytännössä kevyen liikenteen väylä, joka käsittää pelkät portaat. Se ei ollut kovin ihmeellistä, sillä satoi räntää ja olin käynyt Viikinmäessä aiemminkin. Ensimmäistä kertaa tie (Harjannetie, jos ollaan tarkkoja) vei sinne kesällä 2015, kun olin ajamassa polkupyörälläni pelaamaan jalkapalloa Pihlajistoon. Sittemmin olen käynyt Viikinmäessä myös bongaamassa Aleksanteri Nevskin kadun, mutta silloin oli sentään kesä ja aurinkoista.

IMG_1841.jpg

Nämä portaat eivät olleet raskaat nousta.

Viikinmäessä on vähän kummallinen, ikuisesti keskeneräinen tunnelma. Alueen ansioksi on mainittava, että sieltä näkee kauemmas kuin suurimmasta osasta Helsingin asuinpaikkoja.

IMG_1844.JPG

Näkymä Birkankujan yläpäästä. Viikinmäessä keskustan suunnan joukkoliikennettä tarjoaa taustalla näkyvä bussi numero 71.

***

Runsasta kuukautta myöhemmin kävelin aurinkoisessa Kulosaaressa. Bomansonintien tunnelma olisi epäilemättä ollut räntäsateessakin viikinmäkeläisestä poikkeava. Minun katujenkeruuhetkinäni aurinko on paistanut Kulosaaressa ennenkin, esimerkiksi helmikuussa Bertel Jungin tiellä.

IMG_1801.JPG

Sievä rakennelma helmikuun kylmässä auringossa.

Bomansonintie päättyy mereen, jonka takana ihan lähellä siintää Laajasalon Tulliniemi. Kadun varrella on vaurautta, kuten isoja pientaloja. Sellaisia kartanonomaisia. Kulosaari on kaupunginosa, joka sijaitsee itäisen kantakaupungin ja Itä-Helsingin välissä, mutta on hengeltään molempien vastakohta (joskin ostarin ympäristö kyllä on lähiöhenkinen, mutta tämä Bomansonintie on eri suunnalla, saaren eteläosissa, kasinon liepeillä).

IMG_1995.jpg

Bomansonintien pään taustalla näkyy Laajasalo. Osuvaa on, että seuraava katu olisikin sopivasti Borgströminkuja, joka olisi juuri tuolla edessäpäin, mutta teitä pitkin ehkä kolminkertaisen matkan päässä.

***

Näiden katujen väliin tosiaan mahtui vaikka mitä, kuten Illinois, Indiana, Tennessee, Alberta, British Columbia, Wisconsin ja Minnesota. Amerikassa oli jännittävää, eikä sille jännittävyydelle tee oikeutta käsitellä jännittävyyttä pelkästään tässä. Kadulla käveleminen tuopinkokoinen pahvikahvimuki kädessä tai asettuminen motellihuoneeseen, jonka haju on sävyltään tunkkainen, oli kaikesta huolimatta aivan kiinnostavaa.

IMG_1862.JPG

Matkalla kohti etelävaltioita – räntäsateessa totta kai – Megabusin yläkerran etupenkillä.

Tästä mahdollisesti lisää myöhemmin.