Mitä on Azorien takana?

Jossain vaiheessa en oikein perustanut saarista matkakohteina. Syy oli jotenkin psykologinen. Mantereella olisi loputtomasti mahdollisuuksia mennä helposti pitkälle. Tai helposti ja helposti, mutta lähinnä vettä ylittämättä. Saarilla, varsinkin pienemmillä, kaikki loppuisi äkkiä.

Tästä huolimatta minä olin lapsena onnistunut kiinnittämään silmäni yhteen saareen, joka oli ja on yhä hyvin kaukana. Mainosjakelun mukana kotiin oli tullut Finnmatkojen esitelehti, jossa kerrottiin eri matkakohteista. Minä etsin lehtisestä varta vasten sen matkakohteen, jonne olisi mahdollisimman pitkä matka. Koska jos minä jotain pidin jännittävänä, niin pitkiä matkoja.

Kaukaisin paikka oli eräs saari, jonne päästäkseen olisi lehtisen mukaan taitettava 11 tunnin lentomatka Helsinki-Vantaalta. Siinä olisi meininkiä. Katselin lehtisestä tietoja erilaisista hotelleista ja niiden tähtiluokituksista. Matkustin pääni sisällä sen minkä ehdin. Vielä tähänkään päivään mennessä en ole käynyt tuolla saarella, vaikka siitä ehti lapsuudessa kehkeytyä jonkinlainen Juttu. Niinä aikoina minulla ei tietenkään ollut edellytyksiä ymmärtää, että 11 tunnin matka ilman suurempia virikkeitä lentokoneen matkustamon kuivassa ilmassa ilman mahdollisuutta täyteen makuuasentoon olisi vähän ikävystyttävää.

1024px-flag_of_barbados-svg

Kaukaisen paikan lippu näyttää tältä.

Tuo saari oli – ja on – Barbados. Siellä on vajaat 300 000 asukasta kutakuinkin Hattulan tai Halsuan kunnan kokoisella maa-alueella Karibian saariryhmän itäisimmällä laidalla. Jos Helsingin keskusta olisi Barbadoksen etelälaita, maan pohjoiskolkka tulisi vastaan Keravalla. Järvenpää olisi jo avomerta. Leveimmillään saari on suurinpiirtein yhtä leveä kuin on Tapiolan ja Vuosaaren välinen etäisyys. Epäilemättä mannerkohteet rajattomine mahdollisuuksineen olisivat kiinnostaneet minua paljon enemmän jo tuolloin, ala-asteiässä, mutta tämän nimenomaisen viehtymyksen syynä olikin matkan pituus, ei niinkään sen kohde.

***

Helsingin kadunnimistössä tämä pikkuvaltio näkyy jo. Esimerkiksi Barbadoksenkuja ja Barbadoksenkatu ovat löytäneet paikkansa Jätkäsaaresta, jossa sijaitsee muutoinkin kaukomaiden saarivaltioista ja merialueista muistuttavia kadunnimiä. Monet niistä näkyvät saaneen kaupungin koneistossa lainvoiman kaksi vuotta sitten tammikuussa. Minä puolestani olen käynyt tutustumassa Jätkäsaareen oikeastaan ensi kertaa tässä tammikuussa. Saatoin omin silmini todeta, että Helsinkiin tosiaankin on tulevina vuosina tulossa erittäin jännittävää raitioliikenteeseen tukeutuvaa uutta kantakaupunkia.

img_1567

Tämä tässä on Länsisatamankatu. Sitä pitkin jo kulkeekin raitiolinja 8. Oli pimeää, ja hätäinen kuvaaja kärsii kylmällä ilmalla kahvia juotuaan vähän turhan herkästi virtsaamisen tarpeesta eikä siksi oikein malta tarkentaa.

Ensimmäisenä vastaan katujen listassa tuli Azorienkuja. Tähän kohtaan välihuomio: oikeasti aiemmin olisi tullut vastaan muun muassa Atlantinkatu, mutta At-alkuisten katujen kohdalla olin vielä määritellyt katukeräilyni niin, että rakenteilla oleville kaduille ei kannata mennä, sillä niitä ei maastossa näe. Av-vaiheessa päätin muuttaa käytännön. Näin jännittävässä, parhaimmillaan vuosikymmeniä kestävässä hommassa on ehkä sittenkin paljon syytä käydä paikoissa, joita ei vielä varsinaisesti ole. Vuosien päästä voisi sitten äimistellä, miten paikat ovatkaan tyystin muuttuneet.

Azorienkujakin on olemassa vasta paperilla. Nyt sen paikalla on vain maata, jolle ei vielä ole edes alettu rakentaa. Aivan vieressä sijaitsee Länsiterminaalin uusi, myöhemmin tänä vuonna avattava päärakennus. Sen takana ovat Melkki ja Pihlajasaari rinnakkain ja sitten avomerta Viroon asti.

IMG_1571.JPG

Tuolla jossain sijaitsee tulevaisuudessa Azorienkuja. Taustalta voi erottaa Länsiterminaalin uuden terminaalirakennuksen. Etualalta voi erottaa epähuomiossa kuvaan päätyneen kaiteen.

***

Azorien saariryhmä on Portugalin autonominen osa noin 1300 kilometriä länteen Portugalin rannikosta, jotakuinkin golfvirran keskellä. Azoreilla sijaitsee myös Portugalin korkein vuori Pico (korkeus 2351 metriä). Minä en tiennyt, ettei Portugali mantereen puolella kurota ylemmäs.

Azorit näyttää kartalla aika yksinäiseltä. Sen takana on silkkaa valtamerta, tyhjyyttä. Jos levittäisi maailmankartan pöydälle, ottaisi käteensä viivoittimen ja asettaisi sen näyttämään suorinta reittiä Helsingistä Azoreille, voisi myös havaita, että Azoreilta on jatkettava hyvin kauas, ennen kuin mitään kiinteää tulee vastaan. Ja sitten kun tulee, tulee Barbados.

Azorienkujankaan takana ei ole mitään, ei ainakaan mitään A:lla Helsingissä alkavaa. Eteenpäin on menty – tässä tapauksessa kirjaimeen B.