Suurin osa Suomen kunnista on vahvasti keskustaajamavetoisia. Tyypillisesti ne ovat tapauksia, joissa keskustaajama on rakentunut kirkon ja sen tuntumaan muodostuneiden kaupallisten palveluiden ympärille, ja taajaman ulkopuolella sijaitseva maaseutu on vain sitä itseään: taajaman ulkopuolista maaseutua.
Hattula ei asetu tähän muottiin. Toki ”keskustaajama” Parola on kunnan merkittävin asutuskeskittymä, mutta menemällä Parolan keskeisimpään pisteeseen ei lopulta ymmärrä Hattulasta paljonkaan. Enpä tiedä, päteekö tuo muihinkaan Suomen kuntiin, mutta Hattulassa Parola on koko kunnan mittakaavassa poikkeuksellisen mitätön ydin. Tärkeimmät kaupalliset palvelut siellä tietenkin on, mutta kirkot, museot, varuskunta, sillat, kartanot ja sen sellaiset oleellisiksi turistin vierailukohteiksi laskettavat paikat sijaitsevat toisaalla.
Näitä kaikkia kohteita Hattulassa on. Niistä lisää aivan tuota pikaa.
Keskustaajamassa on yllä lainausmerkit siksi, että vaikka Parola muodostaa Hattulan keskustan, se on tätä nykyä virallisesti tilastoluokituksissa osa Hämeenlinnan keskustaajamaa. Hattulan kunnantalon ja Hämeenlinnan torin välillä on etäisyyttä ihan vähän yli kymmenen kilometriä, linnuntietä vähemmän. Kahden rakennuksen välinen etäisyys on tällä välillä korkeintaan 200 metriä – se pitää taajaman taajamana. Ilmeisesti matkan varrella on ehtinyt tapahtua lievää tiivistymistä, vaikka suomalaisen kuntahistorian merkillisimpiin tapauksiin lukeutuva Sunny Car Center -projekti päättyikin kuuluisan surkeasti, eikä mitään sen yhteydessä lopulta rakennettu Hämeenlinnan keskustan ja Parolan väliselle maa-alalle. Paitsi se yksi pylväs, joka sittemmin purettiin.
Kirkot (3 kpl)
Suomen kunnissa on aina vähintään yksi nähtävyys, koska kaikissa kunnissa on vähintään yksi kirkko. Hattulassa kirkkoja on kolme, mutta niistä kuuluisin on yksi koko maan kuuluisimmista. Pyhän ristin kirkko sijaitsee vähän Parolasta kaakkoon, Vanajaveden rannalla. Se on Hämeen vanhin kirkko, rakennettu arviolta 1400-luvun loppupuolelta. Tarkkaa aikaa ei tiedetä.
Se on ollut keskiajalla pyhiinvaelluskohde, mikä on osaltaan luonut Hattulasta merkittävän paikan jo ennen kuin Hämeenlinnan kaupunkia on perustettu. Itse Hämeen linna toki valmistui samaisen Vanajaveden rannalle karkeasti samoihin aikoihin.
Pyhän ristin kirkko pitää sisällään ilmeisen upeita kalkkimaalauksia, mutta niitä saatoimme tutkia vain ikkunan läpi tihrustaen. Oli helmikuun ensimmäinen viikonloppu, eikä tämä kirkko pidä oviaan auki talvisin. Tämä oli sikäli harmillista, että kirkko on kuuluisa nimenomaan runsaista maalauksistaan. Voi olla, että tänne on poikettava esimerkiksi myöhemmän ohikulkumatkan yhteydessä.
Kävimme katsomassa myös kahden muun kunnassa sijaitsevan luterilaisen kirkon ulkoseiniä. Hattulan kirkko, tai Hattulan uusi kirkko, on perinteisen punatiilinen, 1850-luvun puolivälissä rakennettu rakennus, jossa vierailumme hetkellä vietettiin hautajaisia. Katsoimme rakennusta etäämpää – muu ei olisi ollut sopivaa.
Mielenkiintoisesti sekä Pyhän ristin kirkko että Hattulan uusi kirkko sijaitsevat Parolan taajamarakenteen ulkopuolella, siellä missä yhdyskunta kallistuu maaseutuun. Hattulan uudelle kirkolle johtaa Parolan asujaimistosta Kirkkotie, joka kulkee yli Mierolan sillan pohjoiseen ja sen jälkeen läpi vanhannäköisen kylämaiseman. Hieman tällaiselta näyttää myös Pyhän ristin kirkon ympäristö.
Lisäksi on olemassa Tyrvännön kirkko, joka sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Parolasta. Tyrväntö oli aikoinaan oma kuntansa, joka liitettiin Hattulaan vuonna 1971. Toisin kuin tuoreempien liitoskuntien kirkonkylissä Tyrvännössä ei ole taajamaa. Se on pelkkä kylä, kylläkin huomattavan vanhoja maataloja sisältävä sellainen, jota nykyihminen ei oikein edes osaa kuvitella suomalaisen kunnan keskuspaikaksi. Tyrvännön kirkossa on jumalanpalvelus kerran kuussa, mikä ympäröivän yhdyskuntarakenteen vähäisyys huomioiden kuulostaa mielenkiintoiselta tapahtumalta.
Museot (2 kpl)
Hattulassa on kaksi mainittavaa museota: Lepaan puutarhamuseo Lepaan kartanon yhteydessä, joka oli vierailumme aikaan suljettu, ja Parolan Panssarimuseo, joka oli vierailumme aikaan avoinna. Suuntasimme siis jälkimmäiseen.
Se olikin kokemus. Suomen puolustusvoimat on aivan varmasti paremmasta päästä maailman puolustusvoimia, mutta Panssarimuseossa on kieltämättä vaikea välttyä ajatukselta jonkinlaisesta rinnakkaisesta yhteiskunnasta, maailmasta maailman sisällä. Panssarimuseo koostuu kokoelmasta panssarivaunuja ja panssarintorjuntavälineitä, ja lisäksi museossa pääsi hands on -hengessä ampumaan simulaattoritykillä videotykillä heijastettuun maisemaan. Kun vihollinen oli tuhottu, alkoi soida jonkintyyppinen eteerisenhaikea taivaallinen jousimusiikki. Pääsee myös body in -hengessä istumaan Sisu-panssarivaunun sisälle. Lisäksi museon vastaanotossa lippuja myi mies, joka oli tehnyt työuransa rautateillä ja kehui halvan neuvostoviinan hyvää saatavuutta muinaisella Helsingin ratapihalla aivan Eduskuntatason tuntumassa, missä hän on työnsä yhteydessä viettänyt aikaa ja siten siis käynyt Helsingissä. Tätä hän äityi kuvailemaan heti sen jälkeen, kun oli äimistellyt asuinpaikkamme kuultuaan, kuinka kukaan siellä Helsingissä voi asua. No, on meitä yli 650 000 muutakin, että kai siinä jotain kuitenkin on.
Museokierroksen jälkeen maistui munkkikahvi Tankkituvassa, Panssarimuseon omassa kahvilassa. Se oli normaalia munkkia ja normaalia kahvia, tuttu ja toimiva konsepti.
Varuskunta (1 kpl)
Panssarimuseo on osa laajempaa Hattulan sotainfrastruktuuria, jonka merkittävin osa on pari kilometriä museosta etelään sijaitseva varuskunta, Panssariprikaati Parolannummella. Tällaista sotilastoimintaa on täällä harjoitettu pidempään kuin Suomi-nimistä entiteettiä on edes kunnolla ollut olemassa. Parolannummen harjoituskenttä on ollut käytössä yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1777, minkä takia Hattulassa on käynyt sellaisia vieraita kuin esimerkiksi Venäjän keisari Aleksanteri II vuonna 1863. Hän antoi silloin Hattulan Parolannummella kuuluisan kieliasetuksensa, jolla suomen kieli nostettiin tasaveroiseen asemaan ruotsin kanssa, mikä oli suuri fennomaaninen saavutus. Tästä syystä Hattula on sittemmin brändännyt itsensä suomen kielen kunnaksi.
Panssariprikaatista ja Panssarimuseosta Hattulaan tulijoita muistuttavat kolmostiellä Parolan liittymässä autoilijoita tervehtivät tykit.
Sillat (useita)
Hattulassa on monta siltaa, joista suurin osa on tietenkin mitättömiä ja peräti mitäänsanomattomia. Se on ihan tavallista, eikä siitä kannata huolestua. Yksi Hattulan silloista on kuitenkin yli muiden. Silta on toinen elementeistä Hattulan vaakunassa (toinen on Pyhän ristin kirkkoon viittaava pyhä risti).
Kyseessä on Mierolan silta, joka ylittää Vanajaveden Mierolanvirran keskellä valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Kesäaikaan tässä olisi miellyttävää nielaista tuopillinen, kuten epäilemättä monet ovat tehneetkin.
Kartanot (ainakin 6 kpl)
Hattulassa on runsaasti kartanoita. Me majoituimme niistä kenties kuuluisimmassa, Lepaan kartanossa, tarkemmin sen päärakennuksen vierashuoneessa. Lepaan kartano sijaitsee vuonna 1971 Hattulaan liitetyn entisen Tyrvännön kunnan alueella. Kartanon puisen päärakennuksen julkisivua dominoi äärimmäisen moniruutuinen ikkunapinta. Lisäksi Lepaan kartanon alueella on viinitila ja mahdollisuus suorittaa hortonomin AMK-tutkinto Hämeen ammattikorkeakoulussa eli HAMKissa. Lepaalla on harjoitettu moista opetustoimintaa jo autonomian ajoilta asti.
Nälän tyydyttämiseksi matkamme aikana oli kuitenkin tarpeen käyttää keskustaajama Parolan palveluita. Lepaalla sijainnut ravintola oli laadultaan opiskelijaruokala ja siten suljettu vierailumme ajankohtana, viikonloppuna.
Keskustaajama
Lopuksi luomme vielä katsauksen Parolaan. Kyse ei tosiaan ole kaksisesta keskustaajamasta, mutta siinä Parola on kappale normaaleinta Suomea. Tämäkin keskustaajama on paikka, jonne enimmäkseen tullaan asioimaan autokyydillä, ja parkkipaikat ovat katukuvassa hallitsevassa roolissa, jos nyt katukuvasta voi puhua kun kaikki väylät ovat pikemminkin teitä. Suomalaisten pikkuisten kuntakeskusten tapaan ne ovat sitä myös nimiltään: Parolassa merkittävimmät ovat Parolantie, Hattulantie ja Kinnalantie.
Kaupalliset palvelut Parolassa ovat tyypilliset: kaksi kebabpizzeriaa (joiden nimet saisi melkein arvaamallakin oikein: Hattulan Pizza-Kebab House ja Istanbul Pizza & Kebab), K- ja S-ryhmien ruokakaupat, parturi-kampaamo, kukkakauppa, baari (Ravintola Wanha Apteekki, joka palvelee 70-lukulaisessa rakennuksessa ja jonka apteekkiudesta muistuttavat vihreät värivalot ja josta saa arkisin myös lounasta), kunnantalo, kirjasto, jonkintyyppinen tori jonka reunalla kiinteä lava, osa liiketiloista myös tyhjänä, Kotipizza K-supermarketin yhteydessä (jossa söimme päivällisen) ja heti taajaman ytimen vieressä peltoa. Joitain pistemäisiä kerrostaloja, välittömässä läheisyydessä myös pientalomattoa.
Toisin sanottuna Parolassa ei ole mitään erityistä, mutta suomalaisessa kontekstissa ei myöskään mitään moitittavaa.
Lopuksi
Hattula on vanha kulttuuripitäjä, mutta eihän siitä mihinkään pääse, että Hämeenlinnan läheisyydellä on sekä historiallisesti että edelleen suuri rooli siinä, mitä tämä kunta on. Hämeenlinna kun ei ole naapuri vaatimattomimmasta päästä: se on Suomen vanhin sisämaakaupunki, jolla on vahvaa hallinnon historiaa. Vielä 2000-luvun puolellakin Hämeenlinna oli silloisen Etelä-Suomen läänin pääkaupunki.
Hattulassa Hämeenlinnaan identifioituminen näkyy vahvimmin siinä, mitä urheilujoukkuetta kunnassa kannatetaan. Tietenkin Hämeenlinnan Pallokerhoa, joka on pelannut Suomen miesten jääkiekon korkeimmalla sarjatasolla iät ja ajat ja voittanut mestaruudet vuosina 2006 ja 2019.
Selvästi Hattula on kuitenkin antanut inspiraatiota myös Hämeenlinnalle, tai ainakin HPK:lle. Seura nimittäin lanseerasi itselleen uuden markkinointilogon vuosituhannen vaihteen tienoilla, ja siinä logossa oli ritari. Logon malli näkyy inspiroituneen Hattulasta, tarkemmin Panssarimuseon seinästä.
Suurnaapuri Hämeenlinna on kuntaliitosten kautta imenyt itseensä peräti viisi kuntaa: Rengon, Kalvolan, Hauhon, Lammin ja Tuuloksen. Vaikka Hattula olisi ollut kaikkein loogisin Hämeenlinnaan liittyjä, se on päättänyt säilyä itsenäisenä, samoin kuin Hämeenlinnan eteläpuolella sijaitseva Janakkala. Hämeenlinnan kuntaliitoksiin palattakoon Hämeenlinnan tarkemman käsittelyn yhteydessä. Tässä yhteydessä todettakoon vain, että kyllä kai tällainen itsenäisyyden säilyttämisen vimma ja kyvykkyys voi kertoa paitsi itsepäisyydestä myös identiteetistä.
Kaikki nämä kadut 