Maala, merelä, Ilmala

Kuten kadunkulkijat ovat joskus saattaneet havaita, kadunnimet tapaavat koostua etu- ja jälkiosasta. On erotteleva nimi, ja sen perässä kulkuväylän laatua määrittävä osuus. Nimen ensimmäinen osa perustuu johonkin alueen historiaan liittyvään tai puhtaan maantieteelliseen syyhyn. Saman alkuosan yhteydessä saatetaan kuitenkin käyttää erilaisia päätteitä – tällöin puhutaan liittynnäisnimistä. Hypoteettinen esimerkki seuraa:  voi olla olemassa vaikkapa Kivitie, josta haarautuu Kivikuja ja joka kadun ajettavan osuuden päättyessä jatkuu Kivipolku-nimisenä kevyenliikenteenväylänä. On harvinaista, että tällaisia liitynnäisnimiä olisi kolmea enempää, mikä on ymmärrettävää. Kukapa haluaisi sotkea pelastuslaitoksen pään.

Mistä sitten päästäänkin Ilmalaan. Siellä näitä liitynnäisnimiä on kokonaiset kahdeksan: Ilmalankatu, – kuja, -polku, -portti, -reuna, -rinne, -silta ja -tori. Elettiin toukokuuta, kun juoksin kotoani Ilmalankadun alkupisteeseen ja aloitin koko lailla kiemurtelevaisen urakkani. Tiukasti sääntöihin uskovana ihmisenä ei tässäkään ollut varaa joustaa. Kun lopulta kävelin Ilmalantorin laitamia MTV:n studioiden vastaanottorakennusta ihastellen, kuljin siitä jo kolmatta kertaa puolen tunnin sisään.

ilmala mtv.jpg

MTV:n pääkallopaikka, niin kutsuttu Pöllölaakso, sijaitsee Ilmalantorin vieressä.

***

Ilmala on Helsingin soppi, joka pudonnut väliin. Ainakin juuri tässä hetkessä Helsingin historiaa tämä on helppo tulkinta. Alueen liikenteellistä ilmettä hallitsevat ennen muuta mittavaksi moottoriväyläksi takavuosikymmeninä kunnostettu Hakamäentie ja sen viistosti alittava junarata. Tämä Ilmalan seisakkeen – tai ehkä voisi jo puhua ihan asemasta – ympäristö sisältää toki myös historian kerroksia, mutta kerroksia ihan konkreettisemmassakin mielessä. Hakamäentien alla kulkee junarata, jonka alla kulkee Ilmalan katuverkko, ja pyörä- ja kävely-yhteydet sekä moottoriväylärampit risteilevät erikoisesti näiden välillä. Kaikkialta ei kuitenkaan pääse suoraan kaikkialle, eikä kokonaisuuden hahmottaminen ole aivan yksinkertaista.

ilmala kolme kerrosta

Ylimpänä on Hakamäentie, Hakamäentien alla Ilmalan asema ja Ilmalan aseman alla Ilmalanrinne, jonka varresta kuvakin on otettu.

2010-luvulla Ilmala on kuitenkin muuttunut kovasti: on tullut sekä uusia asuntoja että uusia toimistoja. Palvelut kuitenkin vielä puuttuvat, ja se tekee Ilmalasta aika lailla erikoisen ja elottoman. Katuja siis on, mutta korona-ajan etätyösuositukset yhdistettynä kävelyn hetkellä orastamassa olleeseen kesään eivät varsinaisesti tuoneet kaduille elämää. Harvat ulkoilijatkin valitsevat eittämättä mieluummin viereisen Keskuspuiston ulkoilutoimilleen.

Ilmalan 2020-luku on kuitenkin varmasti toisenlainen: raitiolinja 9 jatkuu alueelle Pasilasta lähivuosina, ja asuntojakin tulee yhä lisää. Kenties lopulta tulee palvelujakin.

Silloin, kun Ilmala sai nimekseen Ilmalan, alueelle ei ollut vielä rakennettu muuta kuin Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasema ja observatorio. Havaintoasemaa alettiin kutsua Ilmalaksi sen käyttötarkoituksen takia, ja lopulta nimi laajeni koskemaan koko aluetta. Ruotsinkielistä nimeä Ilmalalla ei ole.

ilmalansilta

Ilmalansilta ylittää Hakamäentien. Näkymä sillan pohjoispäästä osoittaa Ilmalan lähivuosien suuren muutoksen: tv-torni on yhä paikallaan, samoin kuin kuvan oikeassa laidassa näkyvä Ilmalan vesitorni, mutta niiden edustalle on 2010-luvulla noussut uusia toimistorakennuksia.

***

Ilmala on niitä alueita Helsingissä, joista puhutaan kuin kaupunginosista, vaikka tarkasti määriteltyjä rajoja Ilmalalle ei ole virallisesti olemassa. Sama homma siis kuin Hakaniemen tai Kaisaniemen tapauksessa. Ilmalana tunnettu alue kuuluu virallisesti kokonaisuudessaan Pasilan kaupunginosaan. Nämä kahdeksan katua sijaitsivat melkein kaikki Länsi-Pasilan osa-alueella, mutta asema sijaitsee Keski-Pasilassa ja Postikeskuksen seutu taas Pohjois-Pasilassa.

Ennen vuotta 1946 Ilmalassa ei juuri ollut katuja, eikä alue silloin edes ollut osa Helsinkiä. Sinä vuonna Helsinkiin liitettiin Huopalahden kunta, johon Ilmalan lisäksi kuuluivat muun muassa Haaga ja Lauttasaari.

Eevankadun perintö

Kesällä 2002 minulla oli elämäni ensimmäinen oikea kesätyö. Se kesätyö kesti vain neljä viikkoa, mutta koska tuon kesätyönpätkän päättymisestä on nyt kulunut yli 15 vuotta, tuntuu, että ajanjakso olisi ollut pidempikin.

Siitä kesästä muistan joitain tuokioita. Sen, kuinka seison letkun kanssa taskussani kannettava cd-soitin ja kannettavassa cd-soittimessa Absoluuttisen Nollapisteen levy (tässä tapauksessa joko Muovi antaa periksi tai silloin vasta ilmestynyt Nimi muutettu). Kesä oli helteinen, ja nurmikoita ja erilaisia puskia oli tämän tästä kasteltava.

Aamuni alkoivat niin, että heräsin kuudelta kotonani Järvenpäässä. Sitten join kahvia, söin aamupalaa ja poljin Järvenpään asemalle junaan, joka lähti tasan seitsemältä. Pasilassa astuin junasta kello 7.25 – nykyään junat ovat useita minuutteja nopeampia (tosin tuo juna kyllä oli veturivetoinen ruuhka-ajan R). Sitten kävelin asemalta Länsi-Pasilan Palkkatilantorille – nykyään matka kestäisi huomattavasti pidempään, sillä asemalta Länsi-Pasilaan pääseminen vaatii koukkaamista Itä-Pasilan puolelta, kiitos rakennustöiden.

Palkkatilantorilla sijaitsi Pasilan Huolto -niminen huoltofirma, jossa työskentelin vihertyöntekijänä. Ja vihertöitä tosiaan riitti, kastelemisen (joka oli verraten mukavaa) lisäksi esimerkiksi kitkemistä (josta en pitänyt), ruohonleikkuuta (joka oli mukavampaa kuin kotona), ruohotrimmerin käyttöä (mistä saattoi joskus seurata se, että pikku kiviä kimpoili nilkoille, mikä ei ollut kovin miellyttävää) ja muutakin hieman meluisaa.

Kaiken vähän puolivaloilla tehdyn vihertyön ohessa tulivat tietysti aika tutuiksi myös Länsi-Pasilan kadut ja rakennukset, kuten Maistraatinkatu ja sen varressa sijaitseva ”Maistraatti kasi” tai vastaava. Poliisilaitoskin siellä sijaitsi jo silloin. Jossain lojui huumeruisku. Erästä kohdetta kutsuttiin ”Mummolaksi”. Se oli palvelutalo, peräti palvelutalokompleksi, jonka pihassa oli varasto, jossa säilytettiin Pasilan Huollon kaikenlaisia työkaluja. Hoidimme silloin ”Mummolan” pihaa, muiden pihojen muassa.

Katselin ”Mummolan” pihaan tässä päivänä muutamana, eikä moisen katselun alkusyy voine tämän blogin lukijalle tulla kovin suurena yllätyksenä. Minä olin taas kerran perustoimeni, katujen aakkosjärjestyksessä kävelemisen, kimpussa, ensi kertaa Länsi-Pasilassa.

IMG_1753.JPG

Taas mentiin.

***

Eevankatu kiemurtelee Pasilanraitiolta poliisitalon luota Pasilan puistotielle. Sen varressa näkyy vielä kaksi vanhaa puutaloa 1900-luvun ensi vuosilta muistuttamassa Pasilasta, jota ei enää ole. Näitä vanhan Puu-Pasilan rippeitä ympäröivät punaisen tiiliverhoilun hallitsemat perin mitäänsanomattomat kerrostalot 1980-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta.

IMG_1758.JPG

Vuoden 2017 Eevankatu on tällainen.

HKMS000005_km0000nzna.jpg

Vuoden 1970 Eevankatu oli tällainen. Kuva: Simo Rista / Helsingin kaupunginmuseo (helsinkikuvia.fi)

Niin paljon kuin Helsinki onkin muuttunut 2000-luvun aikana, Länsi-Pasilassa ei ole muuttunut mikään, ei ainakaan Radiokadun eteläpuolisilla Länsi-Pasilan sydänmailla. Vain poliisitalo on saanut vähän lisää massaa ja Valintatalo muuttunut Alepaksi. Sekin voidaan toki laskea muutokseksi, että katutila on nyt vielä vähän kulahtaneempaa kuin vuonna 2002. Pasilan Huoltokin myytiin pian ensimmäisen kesätyöpätkäni jälkeen osaksi ylikansallista ISS-siivousjättiä, ja nyt koko paikallinen brändi näkyy lakanneen olemasta. Raitiovaunut kolistelevat edelleen menemään pitkin Pasilanraitiota, mutta ne sentään ovat nykyään pidempiä ja parempia, ja niiden keuloissa näkyy pelkän linjanumeron lisäksi tieto siitä, minne ne menevät.

IMG_1760.JPG

Muutoksia sitten vuoden 2002: raitiovaunukalusto, raitiovaunun linjakilven sisältämän informaation määrä, linjan numero. Ympäröivällä Maistraatintorilla muutoksia on tapahtunut paljon vähemmän.

Kävelin Eevankadun elokuun lopun mitäänsanomattomassa ilmassa matkalla HJK:n otteluun Töölön jalkapallostadionille, jota vähän onnettomasti nykyään Telia 5G Areenaksi kutsutaan (vaikka toisaalta minusta sponsorinimien kirjoitusasun taivastelu on kovin väsynyttä). Päähän tulvi kaikenlaisia puutarhanhoitotyönkaluja, niiden säilytyspaikkoja ja ihmisiä, joista en ole kuullut viimeisten 15 vuoden aikana yhtään mitään mutta joiden olemassaolon merkkejä on kiinnostavaa nyt, tämän kaiken jälkeen, tutkia Facebookista. Tämä on epäilemättä epäilyttävää, mutta en varmasti ole ainoa.

Kaikesta huolimatta olen aina jollain oudolla tavalla pitänyt Länsi-Pasilasta. Ehkä alueessa on ollut minulle, Järvenpään laidoilla kasvaneelle ja autoliikenteeseen tottuneelle jotain edistyksellistä ja jännittävää. Asuinalueen pääkatuhan on pyhitetty joukkoliikenteelle, ja kaikista maailman kulkineista vieläpä raitiovaunuille. Eikä minulla koskaan ole ollut mitään punatiiltäkään vastaan.

***

Seuraavalle kadunkävelysessiolleni saan näillä näkymin aika yllättävää seuraa. Siitä lisää joskus.