Mitä opin Jenseninpolulla: Tali ja Mätäjoki ovat nimiään kauniimpia

Jostain hieman tuntemattomasta syystä tanskalainen puutavarakauppias Charles Jensen päätyi 1920-luvulla Helsinkiin. Yksi asia johti toiseen ja toinen asia seuraavaan, ja lopulta noin sata vuotta myöhemmin kävelin tihkusateisena ja utuisena lopputalven iltana tämä herra Jensenin mukaan nimetyn kevyenliikenteenväylän päästä päähän.

Jenseninpolku alkaa Talin kartanolta ja kulkee sieltä tasaisen varmasti kohti Espoon rajaa – ja läpi golfkentän. Kulkureitti on saanut nimensä vuonna 2003, jolloin koko kevyenliikenteenväyläkin oli vasta päätetty perustaa. Talin golfkenttä on noussut helsinkiläiseen kaupunkisuunnittelukeskusteluun epäsäännöllisin väliajoin, mikä ei ole ihme. Kyse on keskeisellä paikalla sijaitsevasta varsin nätistä alueesta, joka on kuitenkin ollut maineeltaan elitistisen golfväen käytössä. Yksi näistä elitistisen golfväen edustajista oli Charles Jensen, joka päätyi työskentelemään Helsingissä 1930-luvun apulaiskaupunginjohtajalle Erik von Frenckellille. Charles oli golfmiehiä, Erik oli myös, ja uusi laji tarvitsi tilaa, kun Töölön pallokenttä alkoi käydä pallonlyöjille ahtaaksi.

Niin golfhommat päätyivät Pitäjänmäkeen, jonne perustettiin Suomen ensimmäinen golfkenttä ja Suomen ensimmäinen golfklubi, Helsingin golfklubi. Lopulta Jensen sai itsensä osaksi kaupungin nimistöä, kun Talin golfkenttäaluetta haluttiin avata yhä enemmän kaupunkilaisten käyttöön. Golfkentän halki rakennettiin kevyenliikenteenväylä, jota pitkin myös golfkisojen yleisö saattaa kulkea katselupaikoilleen – ja jota pitkin kuka tahansa kaupunkilainen voi ihailla tätä kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokasta virkistysaluetta.

***

Kuten jo mainitsin, Jenseninpolku alkaa Talin kartanolta, tarkemmin ottaen Talin puistotieltä. Lähestyin kohdetta Munkkivuoren suunnasta erästä toista kevyenliikenteenväylää pitkin, joten Talin puistotien näyttävä kujanne jäi vielä kulkematta läpi. Oli niissä kartanontienoissa silti jotain hieman tarunhohtoista näinkin, utuisessa pimeydessä, joka saa silmälasin linssin pintaan pienistä pisaroista koostuvan peitteen.

Talin puistotie on tikkusuora.

Jenseninpolkua ei ole valaistu, joten Talin puistotieltä pitää astua polanteiseen hämärään. Pian jo kuuluukin puron solinaa – sehän on Mätäjoki. Nimen herättämän mielikuvan ja nimen kuvaaman todellisuuden välillä on juuri tässä paikassa perin suuri ristiriita. Mätäjoki tulee vastaan vielä toistamiseen, siellä, mihin Jenseninpolku ilmeisesti päättyy. Kun nyt nimistä ryhdyttiin puhumaan, niin onhan tämä nimenomainen Pitäjänmäen osa-alue nimeltään kovin rasvainen.

Näin alkaa Jenseninpolku.
Mätäjoki voi olla mätä, en käynyt haistelemassa, mutta ainakin se on nätti.

Helmikuun lopussa oli tänä vuonna vielä siinä määrin lumista, että golfia ei sentään pelattu. Golfkentän olemassaolosta kuitenkin muistuttivat lentävistä palloista varoittavat kyltit. Tällä kertaa golfkenttää kiersivät hiihtoladut.

Varo palloa vasemmalta.

Jenseninpolun varressa on toki muitakin näyttäviä asioita kuin Mätäjoki ja golfkentän kyltit. Nimittäin rakennukset. Talin kartanon vieressä sijaitsee 1800-luvulla valmistunut Pehtoorin talo, joka rapistuu kovaa vauhtia. Se on toiminut aiemmin muun muassa Helsingin golfklubin toimistona mutta on nyt ollut vuosikausia tyhjillään. Hivenen Jenseninpolkua eteenpäin sijaitsee myös luonnonkivistä rakennettu viljamakasiini.

Pimeässä jännittävä, mahdollisesti mätä Pehtoorin talo.

Tällaista siis on Talissa, tuossa osassa Helsinkiä, josta useimmat ovat joskus kuulleet mutta jonka tarkka sijainti jää niin kovin monelle vieraaksi. Tai sitten se olen vain minä.

Tässäkö tää oli, voisi kysyä Jenseninpolun päässä. Kartat nimittäin eivät kerro tarkalleen, mihin Jenseninpolku päättyy, mutta sovittakoon nyt vaikka sitten, että se päättyy tähän kohtaan, jossa yhtyvät toisiinsa Mätäjoki ja sen sivuhaara.

Suomen kunnat: Eurajoki tunnetaan ydinvoimastaan, mutta eihän sitä näe

Kuvahaun tulos: eurajoki vaakuna
Eurajoki

Jääkiekon miesten liigassa pelaavan Rauman Lukon pelaajien rinnassa on 1980-luvusta alkaen ollut Teollisuuden Voiman (TVO) mainos. Se koostuu kahdesta TVO:n logosta ja niiden lisäksi Lukon logon päällä lepäävästä tekstistä. YDINVOIMA. (Katso kuvia vaikka täällä.) Se on kieltämättä hassu mainos: kaksi kertaa firman nimi, ja lisäksi pölkkykirjaimilla kirjailtu firman päätuote. Vaan onpa se myös näemmä jäänyt mieleen.

Mainoksessa viitataan tietysti Olkiluodon ydinvoimalaan, joka sijaitsee Rauman pohjoisessa naapurikunnassa Eurajoella. Se oli seuraava kuntamatkakohde, jossa kävimme tammikuun puolessavälissä – samassa yhteydessä kuin Eurassa. Ydinvoimala taitaa sangen kiistattomasti olla Eurajoen kunnan tunnetuin asia. Jopa siinä määrin, että nykyajassa kiinni oleva heraldikko voisi piirtää vaakunaan salamasymboleita.

Matkasimme Eurajoelle siis kovin ydinvoimaodotuksin. Osoittautui, että ydinvoima on Eurajoella sittenkin sivuosassa tiettyjä pikku poikkeuksia lukuun ottamatta.

***

Saavuimme Eurajoelle autolla naapurikunta Eurasta, jossa viimeisimpänä kohteena olimme vierailleet Panelian taajamassa. Ajoimme talvista ja mutkaista ja luokitukseltaan nelinumeroista pikkutietä ensin yli kunnanrajan, sitten keskustaajaman läpi ja lopulta Eurajoen eteläosassa sijaitsevaan Lapijoen kylään, jossa majapaikkamme sijaitsi. Radio Suomessa soi, lauantai-iltapäivä kun oli, Poppikoulu, ohjelma, jonka ideana on, että kaksi keskenään kisailevaa kuulijaa (melkein poikkeuksetta miehiä) vastaavat pop-aiheisiin kysymyksiin puhelimessa. Siten Eurajoki liittyi jatkoksi niiden paikkojen joukkoon, joihin päässäni liittyy Poppikoulu-assosiaatio.

Lapijoen kylä oli sinänsä oikeinkin idyllinen. Kylän ykkösnähtävyys on Lapinjoen ylittävä museosilta, joka on rakennettu vuonna 1883. Täälläpäin todella riittää näitä inventoituja rakennetun kulttuuriympäristön kohteita.

Lapijoen museosilta on toissa vuosisadalta kivistä kasattu.

Eurajoen keskustaajama taas on, no, tiedätte varmaan: tavallinen suomalaisen kunnan keskustaajama. Ei siis mitenkään hassumpi, mutta ei kyllä erityisen mieleenpainuvakaan. Kirkko ei ole yhtä hieno kuin Eurassa. Yksi Eurajoen keskustaajaman merkittävimmistä nähtävyyksistä on sen vesitorni. (Vesitorneja tietenkin on ihan kaikkialla, joten tämä ehkä kertoo Eurajoen keskustaajamasta jotain.) Vesitorni on kuitenkin erityinen siksi, että sen sisällä on Suomen ensimmäinen Foucault’n heiluri. Tällainen heiluri osoittaa maapallon pyörimisliikkeen akselinsa ympäri. (Lukekaa toki Wikipediasta lisää.)

Eurajoen vesitorni kohoaa, kuten vesitornit tapaavat keskustaajamissa kohota.

Eurajoen keskustaajamassa mainostettiin myös Eurajoen Lätkän U22-joukkueen ottelua, tai siis olisi voitu mainostaa, jos jotain mainostettavaa olisi ollut. Elämmehän korona-aikaa. Mainos kuitenkin kiinnitti huomion, sillä se sisälsi seuran logo, kovin aggressiivisen ravun jääkiekkomaila saksissaan.

Kieltämättä hieno logo.
Kuvahaun tulos: eurajoki vaakuna
Eurajoen vaakuna ennen vuotta 2017.

Rapu on kuitenkin Eurajoelle merkittävä symboli. Eurajoen vanhassa vaakunassa nimittäin rapu pitää saksissaan loppunsa kohtaavaa nahkiaista. Nyt vaakuna on käytössä ainoastaan kotiseutuvaakunana, ja syynä on mikäpä muukaan kuin kuntaliitos. Porin kupeessa sijaitseva Luvian kunta yhdistyi Eurajokeen vuonna 2017, ja siinä missä vanha Eurajoki antoi kunnalle nimensä, vanha Luvia antoi vaakunansa. Kuten Satakunnan Kansa -lehti vuonna 2016 kertoi, ”Uusi Eurajoki hylkäsi rapunahkiaisen ja valitsi kuunarin”.

Luvian kirkonkylä on aivan mukiinmenevä taajama, jossa kirkko on mäen päällä, kuten tapoihin kuuluu, ja kaupalliset palvelut ovat vanhalla merenrannalla tai suorastaan merenpohjassa. Koska sitä Eurajoki on hyvin suurilta osin aiemmin ollut, merenpohjaa.

Luvian kirkko on minusta hienompi kuin Eurajoen kirkko.

Eurajoen hienoin rakennus on kuitenkin Carl Ludwig Engelin piirtämä Vuojoen kartanon päärakennus vuodelta 1836. Empirekauden vaikuttavimpia kartanorakennuskokonaisuuksia Suomessa, sanoo Museovirasto. Uskon heitä.

Vuojoen kartano on pala suurta maailmaa maaseudun keskellä.

***

Eurajoen tunnetuin asia on kuitenkin ydinvoimala, ja sen takia Eurajoki näkyy kokoaan (runsaat 10 000 asukasta) enemmän valtakunnallisissa uutisissa. Olkiluotoon on parhaillaan valmistumassa kolmas yksikkö, ja siitä tarinasta lienee moni kuullut. Alun perin uuden ydinvoimalaitoksen oli tarkoitus valmistua vuonna 2009, ja tämänhetkisen arvion mukaan valmista olisi vuonna 2022.

Koronan takia Olkiluodon vierailukeskus oli kokonaan suljettu, mutta halusimme kuitenkin nähdä tästä suuresta nähtävyydestä edes vilauksen. Jouduimme pettymään. Runsaat kaksi kilometriä ennen pääkallopaikkaa vastassa oli puomi ja sen vieressä valvomo, eikä pidemmälle ollut asiaa.

Joitain ydinvoiman, tai uuden ydinvoimalan rakentamisen, merkkejä Eurajoella kuitenkin saattoi nähdä. Vastaan tuli pari autoa Puolan kilvissä. Kun ydinvoimala-alueen portti lähestyi, tien laidassa levittäytyi suuri määrä parakkikyliä, keikkatyöntekijöiden asumuksiksi nousseita. Ja kun saavutimme valvomon edustalla sijainneen kääntöpaikan ja tutkailimme paikallista infotaulua, joka kertoi faktoja ydinvoimalasta, ohi käveli kolme puolaa keskenään puhunutta mörssäriä, minne lie bodaamaan matkalla.¨

Ja kun kääntöpaikka oli nähty, jatkoimme matkaa. Sähköä täältä ainakin maailmalle lähtee, siitä kertoi läheinen pelto.

Sähkö kulkee maailmalle.

Suomen kunnat: Eura yhdistää esihistorian ja Tokmannin

Kuvahaun tulos: euran vaakuna
Eura

Lounais-Suomesta melko isot osat ovat olleet itselleni perinteisesti vieraita, vaikka sillä suunnalla on myös sukunimeäni kantava kaupunki. Ei kuitenkaan mennä siihen nyt. Mennään sen sijaan Euraan, ensimmäiseen satakuntalaiseen vierailukohteeseemme.

Minulla ei ollut Eurasta oikein minkään tason mielikuvaa ennen matkaa edeltänyttä internetperehtymistä. Nopeasti osoittautui, että Eura on niitä Suomen kätkettyjä helmiä, jotka tavallisesti tyytyy ohittamaan olankohautuksella. On kuvaavaa, että kun matkustaa vaikkapa bussilla Raumalle Huittisten kautta, bussi käy kyllä kääntymässä Euran keskustaajamassa, S-marketin ja Tokmannin koristeleman masentavan joutomaakentän (Euran tori) laidalla, linja-autoasemaksi kutsutun tönön edustalla. Bussimatkustajat katsovat ikkunasta ulos ja voivat todeta, että tässä sitä ollaan missä tahansa päin Suomea.

Taas yksi Tokmanni.

Ei mikään kunta silti typisty keskustaajamansa masentavimpaan osaseen, eikä etenkään Eura. Kuntahan nimittäin on varsinainen historian aarreaitta. Euran tunnettu historia ulottuu toissa vuosituhannelle, ja teollisuutta kunnan alueella on ollut yhtäjaksoisesti yli 300 vuoden ajan. Asutusta Euran alueella on ollut jo 7000 vuotta sitten.

***

Jotta voi nähdä menneisyyteen, on kuitenkin katsottava nykyisyyttä. Miltä Eura näyttää vuoden 2021 tammikuussa, kun maailmanlaajuinen pandemia on riehunut pian kokonaisen vuoden ajan?

No, Eura näyttää kieltämättä tavalliselta suomalaiselta kunnalta. Euran keskustaajaman pääkatuja ovat Eurajokea myötäilevä, linjaukseltaan kovin vanha Eurantie ja sen kanssa risteävä Satakunnankatu, jonka varteen ovat keskittyneet tärkeimmät Euran kaupalliset palvelut. Ehkäpä Satakunnankatua voisi kutsua keskustaajaman pääkaduksi, ihan vain sillä perusteella, että se on koristeltu jouluvaloin – vielä tammikuun puolessavälissä, jolloin jouluvalojen loiste vaikuttaa kieltämättä himmentyneeltä vaikkei oikeasti ole.

Neljän kirjaimen jouluvalot Satakunnankadulla.

Liikerakennukset on roiskittu Satakunnankadun varteen väljästi, kuten suomalaisissa keskustaajamissa on tapana. Mutta liikkeitä joka tapauksessa on sangen runsaasti ja tyhjää liiketilaa silmämääräisesti arvioituna tavanomaista vähemmän. Liikkeistä kenties yllättävin on ranskalaistyyliseltä vaikuttava mutta kreikkalaisesti nimetty viinibaari-ravintola Agora. Emme uskaltautuneet sisään, sillä pelkäsimme ulkopuolisina herättävämme paheksuntaa. Euran ravintolakentän ykkösnimi taitaa kuitenkin olla italialainen ja italialaisten pitämä Trattoria La Mia Bella, joka vaikuttaa yhdeltä koko Satakunnan pidetyimmistä ravintoloista. Ajomatkalla syödyt einespatongit olivat ehkä virhe, mutta tässä vinkki kaikille meitä viisaammille.

Euran keskusta sijaitsee valtatien 12 eteläpuolella, mutta kirkko, pappila ja Euran pirtti pohjoispuolella. Kokonaisuus muodostaa yhden Euran yhteensä seitsemästä valtakunnallisesti arvokkaasta rakennetusta kulttuuriympäristöstä, eli niin kutsutusta RKY-kohteesta. Kirkko on Josef Stenbäckin suunnittelema, valmistunut vuonna 1898 ja hieno. Pappila sijaitsee koivukujan päässä hieman pohjoisempana ja on hieno. Myös Euran pirtti on hieno ja paikoin erikoisen jyrkkäkattoinen entinen nuorisoseurantalo, joka edustaa kansallisromanttista jugendia. 1960-luvulla toiminta pirtissä oli lakannut ja koko rakennus oli hilkulla tulla myydyksi Helsingin Seurasaareen. Näin ei kuitenkaan lopulta käynyt, ja niin kuljimme Euran Pirtin seiniä myötäillen noin 12 asteen pakkasessa kuulaana perjantai-iltana vuonna 2021.

Tämän talon ikkunoita en välittäisi pestä.
Euran kirkon on suunnitellut Josef Stenbäck, jonka myöhempiin luomuksiin kuuluvat muun muassa Kauhavan kirkko – hieno sekin.

***

Me ylitimme Euran kunnanrajan valtatiellä 12 Huittisten suunnasta. Ensivaikutelma Eurasta on totta puhuen teollinen, ja se ilmenee melkein heti rajan jälkeen. Vastaan nimittäin tulee kuuluisan puutarhatuote- ja kompostibrändin pääkonttori. Kukapa meistä ei joskus olisi nähnyt Biolanin multasäkkiä lojumassa tavaroiden kasaamiseen tarkoitetussa paikassa. Ne multasäkit on saatettu maailmaan täällä.

Pian vastaan tulee myös pienempää teollisuutta, kuten hyvin useissa kunnissa on tapana. Euralla ja teollisuudella on kuitenkin erityinen yhteys, joka on kestänyt satoja vuosia. Se nähdäkseen on mentävä Kauttuan kylään – valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö sekin, ja hyvästä syystä. Kauttuan ruukki aloitti toimintansa vuonna 1698. Paperia Eurajoen rannassa aivan Pyhäjärven tuntumassa alettiin valmistaa vuonna 1906, ja sitä valmistetaan siellä edelleen.

Kauttuan Ruukinpuistossa Sepäntien varressa pääväri on punainen.

Paperitehdas on tavallaan todellinen rumilus, mutta toisaalta ei alkuunkaan. Kauttua on edelleen elävä teollisuusyhdyskunta, jossa ruukinpuiston puutalot ja kivinen päärakennus, nykyinen Kauttuan klubi, yhdistyvät Alvar Aallon suunnittelemiin 1900-luvun rakennuksiin, kuten Terassitaloon ja Jokisaunaan. Tämä kaikki taas yhdistyy siihen paperitehtaaseen, joka kosken reunalla kohoaa. Tämä tekee Kauttuasta museokohteen, joka ei ole pelkkä museokohde – vähän kuin Olympiastadion Helsingissä, vaikka vertaus ontuukin.

Näkymä Kauttuan Ruukinpuistosta kohti modernimpaa teollisuutta.
Kauttuan Ruukinpuistossa Eurajoki kulkee koskena.

Teollista historiaa on Kauttuan lisäksi myös kunnan pohjoisosassa Panelian kylässä. Sekin on RKY-kohde, joka siirtyi osaksi Euraa, kun Kiukaisten kunta lakkasi olemasta vuoden 2009 alusta. Kuten kaikki merkittävät Euran kohteet, myös Panelia sijaitsee Eurajoen rannalla. Paneliankosken voimalaitos on perustettu vuonna 1921, kun taas rivimylly kosken rannalla on peräisin 1850-luvun puolivälistä. Ja jos mikään muu ei olisikaan historiallista, niin yllättävän monessa Suomen taajamassa on vanha osuusmeijeri. Niin myös Paneliassa.

Panelian kylänraittia.

Mutta Panelian vanhin ihmisen tekemä asia on kuitenkin vanhempi kuin näistä yksikään, ja juuri tämän mittaluokan historia tekee Eurasta – ja myös siihen liitetystä Kiukaisista ja hieman myös naapurikunnista – erityisen.

***

Paneliassa sijaitsee nimittäin Kuninkaanhauta, joka on kiviröykkiö. Sen ovat kasanneet ihmiset joskus, mutta kukaan ei tiedä, milloin tarkalleen. Kyse on joka tapauksessa hiidenkiukaasta, eli Skandinavian pronssikauden röykkiöhaudasta. Skandinavian pronssikausi sijoittuu noin vuosille 1700-500 ennen ajanlaskun alkua.

Voi siis olla niin, että ihmiset ovat kasanneet kiviä isoksi röykkiöksi hautapaikalle satakuntalaisessa perinnemaisemassa samaan aikaan, kun lähi-idässä keksittiin aakkoset.

Kuninkaanhauta on Suomen suurin hiidenkiuas, ja pohjoismaidenkin suurimpia.

Tässä kuvassa näkyy jotain tosi vanhaa huomattavasti uudemmasta liikkuvasta autosta hätäisesti kuvattuna.

Eurassa inhimillinen historia asettuu perspektiiviinsä. Kunnan alueella on tutkittu reilusti toistatuhatta muinaista hautapaikkaa, ja enimmäkseen ne ovat olleet peräisin myöhäiseltä rautakaudelta. Tunnetuimmat näistä hautapaikoista lienevät Luistarissa ja aivan Euran keskustassa Käräjämäellä. Eurassa parhaan johdatuksen aiheeseen saa Esihistorian opastuskeskuksessa Nauravassa lohikäärmeessä, jonka näyttely oli kuin olikin avoinna – kiitos Satakunnan keskimääräistä paremman koronatilanteen.

Erään tutkitun haudan vainajan nimi on popularisoitu Euran emännäksi. Hänen hautansa löydettiin Luistarista 1960-luvulla, ja se on ajoitettu 1000-luvun ensimmäiselle vuosisadalle. Arkeologisten kaivausten perusteella on luotu jopa Euran emännän asu – sellaista käytti jopa presidentti Tarja Halonen itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 2001.

Esihistorian opastuskeskus Naurava lohikäärme sijaitsee tässä rakennuksessa.

***

Voimme siis todeta, että Eura on jännittävä kunta ja kiistämättömästi matkan arvoinen. En tiedä, olenko se vain minä, mutta tuntuu, että Euran esihistoriallinen ja historiallinen merkitys ei aina ole saanut sellaista huomiota kuin se ehkä ansaitsisi. Joka tapauksessa naapurikunta Rauma pitää tätä nykyä sisällään – kun Lapin kunta on liitetty mukaan – jopa kaksi Unesco-kohdetta. Euran kohteet on helppo ohittaa matkalla Suomen kenties kuuluisimpaan vanhaankaupunkiin.

Jättäkäämme kuitenkin kutsumatta Euraa Rauman kehyskunnaksi. Lähestykäämme asiaa pikemminkin niin, että Rauma oli tukevasti merenpohjaa, kun Eurassa jo hypisteltiin arabialaisia kolikoita. Se oli kansainvälistä rautakautista viikinkimeininkiä siellä, missä nyt nousevat paperitehdas, Tokmanni ja Pintoksen naulatehdas. Maailma menee eteenpäin.

Euran urheilutalokin nousee, ja siellä kävimme kahvilla. Joku muu olisi varmasti tuon rakennuksen seinässä olevan tekstin asemoinut toisella tavalla.