Terveisiä julkisuudesta

Viime aikoina tässä blogissa on ollut hiljaista, mutta älkää antako sen hämätä. Olen kävellyt muun elämän ohessa edelleen Helsingin katuja, ja Suomen kunnissakin on ehditty jo käydä useammassa kuin tästä blogista voisi päätellä.

Niin siinä sitten lopulta kävi, että myös iltapäivälehdistö on mennyt kiinnostumaan näistä osin hämäräperäisistä toimistamme. Se oli oikeasti ihan mukavaa. On kiinnostavaa lähestyä Suomen kuntia vaihteeksi tällaisella matkailukärjellä. Kaikki kunnat ovat olleet mielestämme käymisen arvoisia, mutta lienee ihan ymmärrettävää, että tällainen maaninen aakkosjärjestyksessä kiertely ei ole kaikkien pala kakkua. Päädyimme poimimaan toimittajan pyynnöstä juttuun top 5 -kunnat Suomesta – siis niistä 25:stä, joissa olemme tähän mennessä päässeet käymään.

Siihen listaan päätyivät Eura, Enontekiö, Enonkoski, Alajärvi ja yhteenniputettuna Ahvenanmaan kunnat, joista erityismaininnan jutussa sai Brändö. Ei ollut ihan yksinkertaista valita viittä parasta, kun kaikissa todella on ollut puolensa. Ulos jäi muun muassa sellaisia ihan kuuluisiakin kuntia kuin Espoo, Forssa, Hamina, Hailuoto ja Asikkala. Mutta sellaista elämä on.

Näistä valikoiduista kunnista pääset lukemaan Ilta-Sanomien jutun lisäksi alla olevista paikoista, jos on päässyt unohtumaan ja/tai jos haluaa fiilistellä tai vierailet tässä eriskummallisessa internetin sopessa ensi kertaa:

Eura yhdistää esihistorian ja Tokmannin

Enontekiö – käsi kunnaksi

Enonkoskella veneessä

Alajärvi, outo savolainen Etelä-Pohjanmaalla

Ahvenanmaan kunnat: Brändö, Eckerö, Finström, Föglö, Geta

***

Helsingin katujen kävelemisessä on ollut syksyn mittaan hyvä meno päällä. Olen osallistunut muun muassa erityiseen Katukävelijöiden syyspäivään, jossa oli kokonaiset kaksi osallistujaa: Korkeasaaren eläintarhan johtaja Sanna Hellström ja minä. Idea oli Sannan. Mukaan oli kutsuttu kaikki kiinnostuneet, mutta heitä ei ollut ruuhkaksi asti. Heitä oli kaksi, vain me kaksi. Tavoittelemme kuitenkin 50 prosentin vuosittaista kasvua, joten toivottavasti ensi syksynä voimme kävellä vähintään kolmen hengen voimin.

Idea oli yksinkertainen: kävellään osallistujien seuraavaksi vuorossa olevat kadut ja jatketaan sen jälkeen seminaariosuuteen. Näin todella tapahtui. Sannalla oli vuorossa Isonnevantie Etelä-Haagassa. (Minä olin kävellyt sen jo viime vuoden syksynä). Minun katuni oli Jägerhornintie liitännäisineen Malminkartanossa. Asianmukaisen seminaariosuuden toteutimme tämän jälkeen Kannelmäen Britanniassa.

https://mobile.twitter.com/SannaHellstrom/status/1446852542516826113

Viimeisin kävelemäni katu on tällä hetkellä Jättiläisenpolku Roihuvuoressa. Se on oikein kiva kadunnysä, josta osa on ei-täysin-esteetöntä kevyenliikenteenväylää. Pinnoite on nimittäin jonkinlaista epäsäännöllistä mukulakiveä. Huomioni kiinnittyi asiaan erityisesti siksi, että mukanani oli lastenvaunut työnnettävänä ja nukkuva ihminen niiden uumenissa.

Jättiläisenpolku kulkee Roihuvuoren kuuluisan Kirsikkapuiston läpi. Puistossa kirsikkapuut kukkivat ilmeisen hienosti toukokuussa, kun kukkienkatsomisjuhla, japaniksi hanami, kerää paikalle kosolti populaa. Minä vierailin Kirsikkapuistossa elämäni ensimmäistä kertaa marraskuun alussa vuonna 2021. Ilma oli hirveä, satoi. Kirsikkapuissa ei ollut lehtiä eikä kukkia varsinkaan.

Juttu ei jatku kuvien jälkeen

Kirsikkapuistossa ei ollut kukkia.

Kirsikkapuistossa oli kiviä.

Jättiläisenpolun moottoriajoneuvoin kuljettava osuus näyttää tältä.

Advertisement

Suomen kunnat, Ahvenanmaa-spesiaali: Eckerö, nimensä perusteella suomalainen

Eckerö

Eckerö Line -laivayhtiön iskulause ”Nimestään huolimatta suomalainen” on minusta ollut aina suunnattoman ärsyttävä. Eckeröhän on Suomen kunta, jolla ei ole suomenkielistä nimeä – kuten ei millään muullakaan Ahvenanmaan kunnalla Maarianhaminaa lukuun ottamatta. Jopa Manner-Suomen historia tuntee useamman ruotsinkielisen kunnannimen: Dragsfjärd, Västanfjärd, Liljendal noin esimerkiksi. Pohjanmaalla ovat yhä olemassa Korsnäs ja Pedersöre. Nimestään huolimatta suomalaisia kaikki.

Se on silti sanottava, että etenkin Tallinnaan suuntautuneille suomalaisille Eckerö lienee tuttu nimi ennen muuta Eckerö Line -varustamosta. Eckerö Line on yksi osa Eckerö-konsernia, joka pitää pääkonttoriaan Maarianhaminassa. Muita konsernin yhtiöitä ovat muun muassa Williams Buss, joka ajaa Ahvenanmaan sisäisiä bussilinjoja, ja Eckerö Linjen, joka hoitaa matkustajaliikennettä Eckerön ja Grisslehamnin välillä.

Se lienee Eckerön kunnan tärkein linkki ulkomaailmaan. Ruotsin rannikko on vain noin 40 kilometrin päässä. Lauttamatka Ahvenanmaan länsirannikolta Upplantiin vie vain pari tuntia. Tukholmaan pääsisi kolmessa tunnissa. Tai pääsisi, jos menisi. Eivätkä kaikki edes pääse, sillä Suomen ja Ruotsin rajan ylittäminen vaatii sopivaa kansalaisuutta tai erityislupaa, kiitos koronan.

Eckerö totisesti on sellainen Suomen kunta, jossa koronaviruksen isku tuntuu todella kovana.

Jos Ahvenanmaalla yleisesti puolet turisteista tulevat Suomesta ja puolet Ruotsista, Ruotsin päässä Ahvenanmaata sijaitsevassa Eckerössä ruotsalaisten osuus on sitäkin suurempi. Ja kun yli puolet turisteista puuttuu, vaikutelma on hyvin äkkiä nukahtanut ja kulahtanut.

Eckerön satama, Berghamn, ei kai juuri koskaan ole ollut niin hiljainen kuin nyt. Satamassa autolauttaa odottaa vain kourallinen autoja. Kenties jossain toisessa tilanteessa meidänkin matkamme olisi jatkunut rajan yli kohti Ruotsia, mutta nyt sellainen ei tietysti käynyt mielessäkään.

Harvat (kuvassa) kulkevat Eckeröstä länteen.

***

Eckerö on tietenkin perin pieni (946 asukasta), mutta kokoisekseen kunnaksi täynnä palveluita (jos jätetään pois laskuista se, ettei varsinaista ruokakauppaa ole). Leirintäalueita on jopa viisi, muilla majoitusmahdollisuuksilla höystettynä. Käringsundin kalastajamajojen kyljessä, vierasvenesataman vieressä, toimii säällinen Gastropub Bodegan -ravintola, jonka asiakkaat toki vaikuttivat pääosin koostuvan vierasvenesataman suomalaisveneilijöistä.

Vieressä on myös Ahvenanmaan kalastus- ja metsästysmuseo, Suomen läntisin Museokortti-kohde.

Samoin vieressä on villieläinsafarialue, missä aiheesta kiinnostuneet voivat tutustua esimerkiksi strutseihin verkkoaidan takaa. Metsäpeurojakin pääsee syöttämään. Kun me kävimme noin tunnin mittaisella safarilla, muut kyytiläiset olivat ahvenanmaalainen kaksilapsinen perhe. Täälläkin kotiseutumatkailu on tänä vuoden 2020 kesänä muodissa.

Pari ärhäkkää strutsia.

Kaikkein tunnetuin turistinähtävyys lienee keskustaajamassa Storbyssä sijaitseva, vuonna 1828 valmistunut posti- ja tullitalo, jonka on piirtänyt Carl Ludvig Engel. Se on yliampuvan mahtipontinen, sillä venäläisten piti päästä keisarikuntansa länsipisteessä näyttämään Ruotsille: talosta tehtiin neljä kertaa esikuvaansa, vastarannalla sijaitsevaa Grisslehamnin postitaloa, suurempi. Tästä kohdasta kulki posti Tukholmasta Pietariin, ja tuo postireitti on leimannut koko Ahvenanmaata Eckeröstä Brändöhön ja päinvastoin.

Erikoinen näky Eckerön tönöjen keskellä.

Jos posti- ja tullitalo onkin mahtipontinen, se ei silti ole mitään verrattuna Ahvenanmaan suurimpaan rakennukseen, joka sekin sijaitsee Eckerössä.

Eckeröhallen on Ahvenanmaan suurin rakennus. Ahvenanmaan historian suurin rakennus se ei silti ole – se kunnia kuuluu Bomarsundin sittemmin raunioituneelle linnoitukselle. Sitä ennätystä tuskin koskaan rikotaan.

Koronan seurauksena myös Eckeröhallenissa on ollut vähemmän tapahtumia kuin muuten olisi ollut. Etenkin talvikaudella monet ruotsalaiset juniorijalkapallojoukkueet tulevat Eckeröhön leirille. Sitten he saattavat majoittua esimerkiksi samassa paikassa, jossa me majoituimme: Havsbandet Pensionatissa, joka on eräänlainen leirikoulun ja hotellin sekoitus hieman menneestä maailmasta. Normaalisti paikka olisi Eckerön kesinä loppuun varattu – nyt kapasiteetista oli käytössä korkeintaankin kolmannes.

Eckerön hotelliskenen todellinen kulttikohde taitaa kuitenkin olla Hotel Eckerö, jonka edustalla tulijoita tervehtii koko Ahvenanmaan merkillisin mainosteline. ”GraceÅland – Home of Åland’s Elvis”, teline julistaa. Teksti on höystetty kuvalla, joka puhuu puolestaan. Itse hotelli on tieltä tarkkailtuna tavallisempi kuin mainostelineensä, joka herättää kieltämättä paljon kysymyksiä.

Ahvenanmaan Elvis on Hotel Eckerön perustaja ”Ronny”, joka jossain hotellin tilaisuudessa joskus takavuosikymmeninä asteli hotellin yökerhon lavalle laulamaan Elvistä. Yleisö oli niin haltioitunut, että Ronny brändäsi hotellinsa GraceÅland-lisänimellä ja alkoi heittää hotellinsa yökerhossa Elvis-keikkaa. Sittemmin Ronny on luopunut toimesta mutta ei hotellin vieressä sijaitsevasta plakaatista. Ei kannatakaan luopua.

***

Eckerön keskustaajama on Storby, joka tarjoaa välttämättömät kuntakeskuspalvelut: huoltoaseman, Centrumbaren-nimisen kuppilan sen yhteydessä, koulukeskuksen, kahvilan, ilmeisesti jonkintyyppisille kruisailuautoharrastajille suunnatun kahvila-ravintolan ja pari muuta käsityöläiskauppaliikettä tai vastaavaa. Lisäksi Storbyssä sijaitsevat jo mainitut Eckeröhallen, posti- ja tullitalo, Hotel Eckerö ja Havsbandet Pensionat.

Eckerön pitäjän keskus on perinteisesti sijainnut Överbyn kylässä noin kaksi kilometriä Storbystä Maarianhaminan suuntaan, mutta siellä on lähinnä kunnanvirasto ja kirkko, ei muuta. Keskellä maaseutua sijaitseva kirkko on saaristolaishenkinen, varsin vanha ja tyypillisen ahvenanmaalainen. Sen tarkkaa valmistumisvuotta ei tunneta, mutta sen arvellaan olevan peräisin jostain 1300- ja 1400-lukujen taitteesta.

Eckerön kirkko (melkein) koko komeudessaan.

Yksi Eckerön erityisimmistä asioista sijaitsee kuitenkin Torpin kylän lähellä. Degersandin ranta on suomalaiseksi uimarannaksi täysin ainutlaatuinen. Lahden pohjukassa sijaitsevalta pitkähköltä hiekkarannalta aukeaa näkymä suoraan etelään, missä vastarantaa ei näy. Ja jos vastarannalle näkisi, näkisi Puolan.

Näkymä Kaliningradin ja Gotlannin välistä Puolaan.

***

Eckerössä on maan ääressä sijaitsemisen tunnelmaa, olkoonkin, että vain Ahvenanmaan ääressä. Olen ollut Eckeröstä pidempään tietoinen, mutta muuten paikka on ollut vieras, ja nimi toki soittanee kelloja useammissakin korvissa. Sitä en silti ollut tullut ajatelleeksi, että myös tänne voi saapua saapuessaan ensi kertaa Suomeen matkustaja-aluksella. Vaikka harvapa niin näinä aikoina tekee.

Tervetuloa nyt kuitenkin.