Voi olla, että Alavieskalle ei ole jaettu kaikkein parhaita kortteja, mitä matkailijoiden houkutteluun tulee.
Maasto on tasaista – onhan kyse Pohjanmaasta, Pohjois-Pohjanmaasta jos ollaan tarkkoja. Wikipedian ja omien silmieni mukaan korkeuserot ovat noin 5-10 metrissä. Tasaisuuskaan ei silti ole järin näyttävää, sillä maata peittävät lähinnä metsät ja pöheiköt. Ja pellot kai, mutta mitäpä niistäkään näkee talvipäivänseisauksen aikojen puolilumisessa suojasäässä.
Alavieska on myös kovin kuiva kunta, jos nyt taivaalta satanutta tihkuista räntää ja kunnan läpi virtaavaa Kalajokea ei lasketa. Alavieskassa ei nimittäin ole yhtään järveä. Se ainoakin, Alavieskanjärvi, kuivatettiin noin kaksisataa vuotta sitten viljelysmaan lisäämiseksi.
Lisäksi naapurikunnat sekä idässä että lännessä keräävät monin verroin enemmän kiinnostusta. Rannikon puolella Kalajoki on suorastaan turistipitäjä dyyneineen, sisämaan suunnassa Ylivieska taas koko seudun ehdoton keskus Prismoineen, Citymarketeineen ja Kärkkäisineen.
Alavieskassa on yksi S-market, yksi grilli, yksi apteekki ja yksi Seo-huoltoasema.
***
Koska joulunpyhien alla oli joka tapauksessa asiaa Etelä-Pohjanmaalle sukulaisia tapaamaan, päätimme kulkea sinne tekemällä pohjoisen koukkauksen. Niinpä ajoimme nelostietä aina Pihtiputaan pohjoispuolelle ja siitä pienempiä teitä Haapajärven, Nivalan ja Ylivieskan läpi. Tässä vaiheessa oli jo pimeää.
Ja kun saavuimme Alavieskaan, kaikki tapahtui varoittamatta. Asutuksesta ei näkynyt merkkiäkään, kunnes yhtäkkiä saavuimme risteykseen, josta valtatieltä käännytään kohti Alavieskan kirkonkylää. Risteyksen vieressä on Seo, jonka bensapumppujen viereen oli pysäköity rekisteristä poistettuja vanhoja Saabeja. Seon yhteydessä on myös kahvila, autokorjaamo ja motelli, jonka käytävällä haisee autokorjaamo enemmän kuin kahvila. Se oli yöpaikkamme.
Yöpaikan vastaanotto sijaitsi kahvilassa, jonka tiskillä hiljainen mies seisoi, antoi avaimen eikä juuri kysellyt perään. Ehkä se sitten vain on niin näillä seuduin: teeskennellään, että kaikki on normaalisti, vaikka ei kai kellään kerta kaikkiaan voi olla asiaa yöpymään Alavieskaan vuoden pimeimpänä aikana. Jos kulmakarvat ehkä nousivatkin, suu pysyi häveliäästi kiinni.
Motellihuoneessa ei ollut valittamista. Tapetti toki repsotti ja televisio oli pieni, mutta eipä tässä Alavieskaan tultu televisiota tai seinää tuijottamaan. Tila tarjosi oivat puitteet osin laukkuun vuotaneen lahjaviinin jämien juontiin ja sittemmin yöpymiseen. Siinä välissä oli kuitenkin aikaa käydä jalan tutustumassa kohteeseen.
Alavieskan Seo. Etualalla kahvila, bensapumppujen tietämillä rekisteristä poistettuja Saabeja ja rakennuksen takaosassa motelli.
Näkymä motellin ikkunasta seuraavana aamuna. Kuvassa näkyy myös valtatie 27, alavieskalaisten pääasiallinen yhteys pois.
***
Suomalaisten kuntien keskustaajamissa on tyypillisesti tiettyjä piirteitä, eikä niiltä piirteiltä ole Alavieskakaan osaton. On jonkintyyppinen elintarvikeliike (tässä tapauksessa S-market), 90-lukulaisia liikerakennuksia (joiden liiketilat ovat joko tyhjiä tai sitten niissä on kunnan ainoa apteekki tai jotain muuta vähemmän oleellista) ja on jonkinlainen koulukeskus ja tietysti kirkko (vaikka toki kirkottomiakin keskustaajamia Suomi sisällään pitää).
Alavieska on kovin nähtävyydetön paikka. Siksi seuraavassa hieman kuvailua nähtävyyksiksi tulkittavista paikoista.
Jätkänkynttiläasetelma ja Alavieskan maaseutunuorten joulutervehdys. Kalajoen ei-keskustan puolella sijaitsi joulukuun 20. päivän iltana, perjantai-iltana muuten, pohjalaismaakunnista kovin tuttu joulunalusnäky: banderolli, jossa lukee ”HYVÄÄ JOULUA! T. MAASEUTUNUORET”. Alavieskassa sen edustalla oli kahdeksan jätkänkynttilää eräänlaisessa asetelmassa. Taka-alalla oli pikku kota, jonka sisällä oli ihmisiä, kenties niitä maaseutunuoria tai heidän sukulaisiaan sitten. Emme kehdanneet mennä sisään, en varsinkaan minä.
Maaseutunuorten joulutervehdys.
Kalajoki ja Tikkakoski. Kalajoki virtaa Alavieskan keskustaajaman kohdalla Tikkakoski-nimisenä mietona koskena. Vaikka maisema oli luminen ja jäinen, Kalajoki virtasi jos ei nyt valtoimenaan niin jotenkin, ja joka tapauksessa enimmäkseen jäättä. Tässä kohtaa on soveliasta mainita, että Kalajoen virtauksella todennäköisesti on vaikutuksensa koko kunnan nimeen, sillä vieska merkitsee ’virtapaikkaa, rauhallisempaa virtaa kosken ylä- tai alapuolella’. Samalla tavalla selittyisi tietysti Kalajokea yläjuoksun suuntaan sijaitsevan Ylivieskankin nimi. (Näistä aiheista lisää kertoo Suomalainen paikannimikirja, 2008.)
Alavieskan keskustaajaman kohdalla Kalajoessa on koski, Tikkakoski nimeltään.
Alavieskan kirkko ja vaivaisukko ja roskakatoksen seimikuvaelma. Alavieskan kirkko on ihan komea. Se on rakennettu vuonna 1948 ja on jo Alavieskan neljäs. Kirkon vieressä sijaitsee 1730-luvulla rakennettu kellotapuli, jonka seinustalla kerjää vaivaisukko, pohjalaiseen tapaan. Jouluna kirkon pihapiiri oli kuitenkin vielä yhdellä tapaa erityinen: roskakatoksen näköiseen tilaan oli luotu erityinen Jeesuksen synnyinpaikka. Daavidia esitti vaatekaupasta tuttu mallinukke, jonka yllä oli ajanlaskun alun palestiinalaisvaatteet. Mutta seimi oli tyhjä. Joku oli vienyt Jeesuksen. (Unohdin ottaa kuvan.)
Baariskene. Löysimme Alavieskasta yhden baarin, mutta siinä ainoassakin oli käynnissä yksityistilaisuus kello 20:een asti, tiesi kertoa ovessa ollut lappu. Kun sitten kello lopulta oli kahdeksan, sisään ei enää kehdannut, sillä baarissa jatkunutta ”ystävät ja kylänmiehet yhden pöydän ääressä” -tyyppistä tilannetta ei erottanut yksityistilaisuudesta mikään muu kuin kellonaika.
Spar-ruokakaupat katosivat Suomesta melkein yhtä äkkiä kuin saapuivatkin, mutta Alavieskan keskustaajamaan ne jättivät jäljen.
Ravintolaskene. Alavieskassa voi einehtiä Kulmagrillillä. Listalla on hampurilaisia, ranskalaisia, limsaa, maitoa ja muuta sellaista. Kebabiakin muistaakseni. Kun söimme, paikalle ilmaantui seitsemän alavieskalaisnuorta. Joku puhui lähtevänsä ”käymään Oulussa”.
Alavieskan ainoa ravintola. Muitakin asiakkaita oli.
***
On kai pakko sanoa, että Alavieska on varsin mitätön paikka. Asukkaita on vain runsaat 2500, ja kuten kuvailtua, mitään perinteisesti ihmeellisenä pidettyä ei kunta pidä sisällään.
Mutta kyllä siellä nyt yhden 18-tuntisen vietti.
Seuraavana vuorossa on Alavus, jonne tie (tarkemmin rautatie) vie ensi viikonloppuna.
Kaikki nämä kadut 