Hiljaa virtaa Vantaa, mutta kysymys kuuluu: mistä alkaen? Vastaus on Hausjärvellä sijaitsevan Vantaan kylän vieressä sijaitseva Erkylänjärvi. Tämä on se etelähämäläinen sijainti, joka on antanut nimensä itseään selvästi kuuluisammalle joelle ja siten myös Suomen väkiluvultaan neljänneksi suurimmalle kunnalle. Hausjärvi on 8040 asukkaallaan (vuoden 2022 viimeisenä päivänä) Suomen 119:nneksi suurin kunta, mutta alkuperäinen Vantaa sijaitsee kaikesta huolimatta siellä.
Alkuperäisen Vantaan taas on spekuloitu saaneen nimenä alkunsa nimestä Vanaantaka, joka viittaa Vanajaveden takamaihin: kun Janakkalasta on menneinä aikoina katsonut etelään, Suomenlahdesta sen on erottanut Salpausselkä ja sen rinteiden lomassa leviävä erämaa. Tämä perämetsä tunnettiin 1700-luvulla nimellä Metsäkansa. Sittemmin Metsäkansasta sukeutui Hausjärvi, joka irtaantui nykyisestä pohjoisnaapuristaan Janakkalasta omaksi seurakunnakseen vuonna 1855.
Kun etymologian makuun on päästy, on syytä vielä puhua hetki Hausjärvestä. Hausjärvi on se kylä, jonne seurakunnan kirkko nousi, ja kuten tyypillistä on, tämä nimi laajeni koko kunnan nimeksi. Eikä se olekaan mikä tahansa nimi. Nimen taustalla on hauste, majavan anaalirauhasista saatava erite, jota käytettiin keskiajalla perinnäislääkeaineena. Sen uskottiin lisäävän muun muassa sukupuolista kyvykkyyttä. Näillä main haustekauppa kävi kuumana, niin kuumana, että yhä näinäkin päivinä eritteen muisto elää kunnan nimen määriteosassa.
Hausjärvi lienee kohtalaisen tuntematon kunta. Tähän vaikuttaa moni asia: sijainti suurempien ja tunnetumpien kuntien katveessa, syrjässä kaikkein suurimmilta valtaväyliltä, ja merkittävän asutuksen jakautuminen kolmeen eri taajamaan, joista kullakin on vieläpä eri nimi kuin kunnalla itsellään (ne taajamat ovat Oitti, Hikiä ja Ryttylä). Kun tähän lisätään historiasta kumpuava ja edelleen osuva metsäinen maine, niin tässäpä sitä ollaan. Hausjärven mielenkiinto piilee mielenkiinnottomuudessa, ja kun menee itse paikalle, voi myös huomata, ettei kyse ole mielenkiinnottomuudesta alkuunkaan. Kenties pikemmin tietämättömyydestä. Tarina on tuttu noin kaikista Suomen kunnista.
***
Matkasimme Hausjärvelle maaliskuun auringossa vuonna 2023, lauantaina, kun uusmaalaisten (hämäläistenkin) teiden varret olivat hivenen epäsiisteistä vaalimainoksista kukkeina. Koska Vantaan kylä valikoitui ensimmäiseksi määränpääksemme ja koska matkan kestoa oli taaperon nukkumiseen liittyvistä syistä hyvä pidentää, kokeilimme jotain uutta. Vantaa-nimen myötä Hausjärvi kun on tavallaan edustettuna myös Helsingissä, Vantaalla, Nurmijärvellä, Hyvinkäällä ja Riihimäellä, joten matkasimme perille pikkuteitä pitkin Vantaanjoen uomaa seuraillen.
Aloitimme Vanhankaupunginkoskelta ja jatkoimme siitä Pukinmäen ja Ylästön kautta Vantaankoskelle ja edelleen Seutulaan, Nurmijärven kirkonkylän kupeeseen, Nukariin ja sieltä moottoritietä mukaillen Riihimäelle. Se, mikä oli alkanut jokena, oli nyt muuttunut kerrassaan säälittäväksi ojaksi Peltosaaren elementtitalolähiön kupeessa. Riihimäellä Vantaanjoki mahtuu jo siltarumpuun, mutta kyllä tämäkin onneton loriseva ränni on onnistunut aiheuttamaan kaupungissa tulvia, kuuluisimmin vuonna 2004. Syy on nimenomaan siltarummuissa: Vantaanjoki näyttää pieneltä, mutta kun siltarumpu ei vedäkään vesimassaa, vesi nousee.
Lopulta ylitimme kunnanrajan Erkyläntietä pitkin. Vantaan kylä on vaatimaton, sellainen kuin suomalaiset kylät yleensä, taloja etäisyyden päässä toisistaan, yksittäinen risteys. Pyrimme myös Erkylänjärven rantamailla sijaitsevalle Erkylän kartanolle, mutta se ei käynyt päinsä: kartano on Sinituote Oy:n pääkonttori ja siten porttien takana sijaitsevaa yksityisaluetta.
Jo täällä saattoi silti havaita erään Hausjärven ominaispiirteen: harjumaiseman. Mäntykangasta piisasi. Kun lähti ajamaan kohti Hikiää, sähkölinjojen kohdalla näkyi kauas. Tällaisen yllätyksen muistan kohdanneeni jo parisenkymmentä vuotta aiemmin, kun Riihimäen puolelta saavuimme tämän nimenomaisen kunnan alueelle leireilemään. Oli kyse armeijasta.
***
Hausjärvi sijaitsee vedenjakajalla. Erkylänjärvi laskee Vantaanjokea pitkin lopulta Suomenlahteen, mutta pohjoisemmassa osassa kuntaa sijaitsevat vesialueet kuuluvat Kokemäenjoen vesistöön. Riihimäen ja Hausjärven rajalla sijaitsevalta Hatlamminsuolta vedet laskevat molempiin suuntiin. Kunnan kaakkoisessa kulmassa taas on Mäntsälänjoen latvavedet.
Vantaan jälkeen siirryimme Oittiin, Hausjärven hallinnolliseen keskustaajamaan ja merkittävimpään kaupalliseen keskukseen.
Oitin rakennusten tunnusomainen väri on vaaleanruskea, ja tämänvärinen on esimerkiksi kunnanvirasto. Monessa Suomen kunnassa tällaiset rakennukset tapaavat olla punatiilisiä, mutta ei tämäkään läpeensä vieraalta tuntunut. Oitti ei ole mikään taajamakaunotar. Moni liikerakennus on tyhjillään, seinissään töhryjä. Ravinnontarve tyydytettiin Oitin Pizza-Kebabissa (nämä pikkukuntien kebabruokalat noudattavat nimiltään aina samaa kaavaa: joko taajaman tai kunnan nimi, tai sitten Istanbul tai Izmir).
**
Majapaikkamme sijaitsi vanhan maatilan entisessä navettarakennuksessa Hausjärveä poikittain halkovan kantatie 54:n varressa, Karhin kylässä. Rakennuksen ikkunoista avautui näkymä moneen merkittävään kohteeseen. Pellon takana siinsi Hatlamminmäki, mikä samalla muodostaa Hausjärven korkeimman kohdan (169 metriä merenpinnan yläpuolella, ja samalla mäellä on myös Riihimäen korkein kohta, kuusi metriä matalammalla). Vielä lähempänä suoraan lännessä näkyi Riihimäen rajan takana noin kilometrin päässä jätteenkäsittelylaitos, jota paikalliset kutsuvat Ekokemiksi (vaikka pytinki on toiminut jo kuuden vuoden ajan Fortumin brändin alla ja nimellä).
Hausjärveläisille Riihimäki tuntuu muutenkin olevan luonteva keskuspaikka. Hausjärven kaikki taajamat sijaitsevat vahvasti Riihimäen vaikutuspiirissä. Tämän matkan aikana minäkin kävin kaupassa Riihimäen Petsamossa, sillä se oli majoitusta lähinnä sijainnut vaihtoehto. Riihimäellä pääsee myös monipuolisesti esimerkiksi junan kyytiin, vaikka onhan junaannousemismahdollisuuksia Hausjärvelläkin. Kunnassa on taajamajunien käytössä jopa neljä asemaa: pääradalla Ryttylä, Riihimäki-Lahti-rataosuudella Hikiä, Oitti ja Mommila. Intercityn tai Pendolinon kyytiin ei Hausjärveltä kuitenkaan ole asiaa (paitsi tapauksissa, joissa lähijuna on peruttu ja perässä seuraava kaukojuna poimii väliasemien hyljätyt mukaansa).
Myös Uudenmaan puolella sijaitseva Hyvinkää on merkittävä rajanaapuri. Kaikkein eriskummallisin esimerkki asiasta saatiin keväällä 2020, kun koronavarotoimena Uudenmaan raja suljettiin. Hausjärven eteläosissa sijaitsevalla Perä-Kerkkolan asuin- ja teollisuusalueella koronasulku aiheutti mielenkiintoisen tilanteen, sillä käytännössä alue kuuluu Hyvinkään keskustaajamaan, mutta sitä reunustaa kunnanraja – ja tässä tapauksessa merkitsevästi myös maakunnanraja. Eräältä pienteollisuuden reunustamalta tienpätkältä ei edes pääse pois, ellei vähintään käy Uudenmaan puolella.
On sopivaa, että Hyvinkää ja Riihimäki ovat molemmat edelleen läsnä hausjärveläisessä elämänmenossa, sillä eipä tarvitse mennä kuin 106 vuotta taaksepäin, kun molemmat vielä kuuluivat Hausjärveen. Hyvinkää itsenäistyi puoliksi Hausjärvestä ja puoliksi Nurmijärvestä heinäkuussa 1917, juuri ennen Suomen itsenäistymistä. Riihimäki taas itsenäistyi Hausjärvestä vuonna 1922. Tarinahan on tuttu: vaikka kaupungit ovat kuuluisampia kuin niitä ympäröivät maalaiskunnat, maalaiskunnilla on ollut historiallinen valta ja voima. Kuuluisampiakin esimerkkejä löytyy: Lahti oli vain pikku kylänen isossa Hollolan emäpitäjässä, tai Jyväskylä Laukaassa.
**
Ei ole aivan yksinkertaista sanoa, mistä Hausjärvi on kuuluisa. On kunnassa toki tapahtunut kuuluisia asioita, kuten vaikkapa Mommilan veriteot marraskuussa 1917, jossa surmansa sai Mommilan kartanon omistaja Alfred Kordelin ja joukko Lahden suojeluskuntalaisia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Mommilan_veriteot). Sitten itsenäistyikin Suomi, ja pian oli vuorossa sisällissota. Mommilan kartano, aivan kuten Erkylänkin, ovat tietysti itsessään kuuluisia kohteita. Kuten jo mainittua, Erkylän kartanoa emme nähneet, ja Mommilan kartanon maitakin katsoimme kähinnä auton ikkunasta. Ei ollut aikaa enempään ja kahvilakin olisi auki vain kesäisin.
Kuuluisa lienee myös taajamannimi Hikiä kaikkine muunnelmineen, joista tunnetuin lienee perähikiä, jonka Urbaani sanakirja määrittelee näin: Paikka kaukana kaikesta sivistyksestä. Se ei tee täyttä oikeutta termin nimenneelle taajamalle. Vaikka Hikiä on syrjäinen, olen käynyt syrjäisemmissäkin paikoissa. Hikiä ei nimittäin haisevaisesta nimestään huolimatta ole kaukana. Toki Hikiä on sikäli kuollut, ettei siellä enää ole esimerkiksi kauppaa, vaikka asukkaita on tuhat.
Jos on Hikiän nimi kansallisella tasolla mieleenpainuva, samaa potentiaalia on Ryttylässä, joka tuo mieleen jonkintyyppisen epätasaisen pinnan. Vaikka emme ehtineet uhrata Ryttylälle merkittävästi aikaa, se vaikutti Hausjärven taajamista yllättäen kaikkein urbaaneimmalta (jos kohta Ryttylän tapauksessa ei tietenkään voida mistään urbaaniudesta puhua). Kenties tässä näkyi taajaman vahva teollinen historia. 1960-luvulla siellä oli jopa neljä ruokakauppaa ja kolme pankkia.
Ehkä tunnettuna voi myös pitää yhtä Suomen johtavista siivouskomeron sisältä löytyvistä brändeistä. Sinituote Oy on hausjärveläinen yritys, vaikka tehtaat sijaitsevat muissa kunnissa. Kenenkään siivoustoimia tuskin mullistaa tällainen Hausjärvi-kytkös, mutta tulipa nyt silti sanottua.
**
Hausjärvi sijaitsee nykyisessä maakuntajaossa aivan Kanta-Hämeen maakunnan etelärajalla, mutta toisin kuin tällaisissa maakunnan rajaa viistävissä kunnissa yleensä, Hausjärvi on nimenomaan hämäläinen paikka. Tästä lienee kiittäminen Hämeen luonnetta: historiallinen Häme on tunkeutunut myös pohjoisen ja keskisen Uudenmaan alueille, paljon Hausjärvestä etelään. Suomen murrekartoissakin esimerkiksi Tuusulassa ja Nurmijärvellä puhutaan nimenomaan etelähämäläisiä murteita. Uusmaalaisia murteita ei ole olemassakaan: on vain ruotsinkielinen rannikko ja suomenkielinen sisämaa, tässä tapauksessa Häme.
Tämä on se maailma, jonka ytimessä Hausjärvi sijaitsee, siellä jossain Vantaan yläjuoksulla.
Kaikki nämä kadut 